Rokkomeriahven
| Rokkomeriahven | |
|---|---|
.jpg) Rokkomeriahven Indonesiassa |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Tribus: | Epinephelini[2] |
| Suku: |
Anyperodon Günther, 1859[3] |
| Laji: | leucogrammicus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anyperodon leucogrammicus |
|
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Rokkomeriahven[4] (Anyperodon leucogrammicus) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva indopasifisella merialueella esiintyvä kalalaji. Se on sukunsa Anyperodon ainoa laji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_(46722839191).jpg)
Rokkomeriahven saavuttaa tavallisesti ainakin 52 senttimetrin pituuden (TL) ja voi kasvaa 65 senttimetrin mittaiseksi (TL). Sen pohjaväritys vaihtelee täysikasvuisena vihertävän harmaasta ruskehtavan harmaaseen. Päässä, ruumiissa, selkäevässä ja pyrstön kannassa on tavallisesti lukuisia oranssinpunaisia täpliä. Silmäkuopan takaa alkaa toisinaan neljä vaakasuuntaista valkeahkoa juovaa. Pyrstö on pyöreäreunainen. Pään pituus on selkeästi ruumiin korkeutta suurempi. Nuoret (alle 8-senttiset) yksilöt ovat kullanvärisiä ja niiden kyljissä on vaalean siniharmaita vaakajuovia.[5][6]
Rokkomeriahvenella on kylkiviivallaan 61–72 suomua. Selkäevässään lajilla on 11 piikkiruotoa ja 14–16 pehmeää ruotoa. Peräevässään rokkomeriahvenella on kolme piikkiruotoa ja 8–9 pehmeää ruotoa. Rintaevissään sillä on 15–17 ruotoa ja pyrstössään 34 ruotoa.[5][6]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rokkomeriahventa tavataan indopasifisella merialueella laajalla alueella, joka ulottuu Punaiseltamereltä etelässä Mosambikiin, idässä Phoenixsaarille, pohjoisessa Riukiusaarille ja etelässä Australian pohjoisosiin. Se ei kuitenkaan ole missään kovinkaan runsaslukuinen.[1] Laji on pohjakala ja elää koralliriutoilla maksimissaan 80, tavallisesti korkeintaan 15 metrin syvyisissä vesissä.[1][5] Rokkomeriahvenen ravintoa ovat pääasiassa kalat. Sitä kalastetaan ja myydään kalamarkkinoilla pienessä mittakaavassa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee lajin elinvoimaiseksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rhodes, K.: Anyperodon leucogrammicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447–448. (Fifth edition) John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.8.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 39. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 22.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
- ↑ a b c Anam, Rashid & Mostarda, Edoardo: Field identification guide to the living marine resources in Kenya, s. 167. Rooma: FAO, 2012. ISBN 978-92-5-107239-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.8.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 – Groupers of the World), s. 24. (Verkkoversio: s. 24, s. 25) Rooma: FAO, 1993. ISBN 978-9251031254 (englanniksi)