Rokkalan peilitehdas
Rokkalan peililasitehdas toimi Viipurin lähistöllä Johanneksen pitäjän Rokkalan kylässä Rokkalanjoen varrella 1788–1920. Tehdas kuului Rokkalan kartanoon joka oli lahjoitettu lasitehtaan perustajalle, viipurilaiselle kauppiaalle Jacob Lundille vuonna 1798. Tehdas valmisti aluksi ikkunalasia ja vuodesta 1795 peililasia jota toimitettiin Pietariin. Se oli aikanaan Pohjois-Euroopan suurin lasinvalmistaja. Johanneksen pitäjässä toimi myös kolme muutakin lasitehdasta, Metsäkylän lasitehdas 1765–1782, Kukkolan lasitehdas 1772–1822 ja Kirkkoniemen peililasitehdas 1892–1926. Kaikki ne tuottivat ikkuna- tai peililasia Pietarin markkinoille. Ne menestyivät, koska Laatokan kvartsihiekasta valmistettu ikkunalasi oli kirkasta, kun se muualla oli vihreää.[1]
Rokkalan lasitehdas joutui perustajansa kuoltua Venäjän valtionpankin omistukseen 1811. Se sai uuden rakennuksen 1841 ja se oli Venäjän ainut peililasitehdas. Vuonna 1841 työntekijöitä oli 180, ja se oli työntekijämäärältään Suomen kolmanneksi suurin teollisuuslaitos Finlaysinin ja Fiskarsin jälkeen. Vuonna 1860 tehdas myytiin luutnantti Dimitri Bernardakille ja edelleen 1876 saksalaiselle Stuztmannin perheelle.[1] Suomen itsenäistyttyä tehdas menetti päämarkkina-alueensa ja se suljettiin pian.
Lasitehtaan alueella on nykyään jäljellä rakennusten seinien ja lasiuunien jäänteitä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen lasitehtaat (Arkistoitu – Internet Archive)
- Wikikarelia: Johanneksen pitäjä (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jukka Mikkola: Venäjältä tulleet teollisuudenharjoittajat Suomessa 1808-1880, s. 233–235. (teoksessa Venäläiset Suomessa 1809-1917, (toim. Pauli Kurkinen) Historiallinen Arkisto 83) Suomen Historiallinen Seura, 1985. ISBN 951-9254-57-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus 1681–1931. I osa. Ruotsin vallan aika 1681–1809, s. 132–133. Helsinki: Otava, 1931.
- Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Ensimmäinen nide, s. 71–88. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.