Rodium(III)kloridi
| Rodium(III)kloridi | |
|---|---|
_chloride.jpg) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | RhCl3 |
| Moolimassa | 209,26 |
| Ulkomuoto | Ruskehtavan punaista kiteistä ainetta[1] |
| Sulamispiste | 450 °C[1][2] |
| Kiehumispiste | 717 °C[3] |
| Tiheys | 5,56 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Rodium(III)kloridi (RhCl3) on rodium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden rodiumyhdisteiden, esimerkiksi katalyyttien valmistamiseen.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodium(III)kloridi on huoneenlämpötilassa ruskehtavan punertavaa kiteistä ainetta, jonka kiderakenne muistuttaa alumiinikloridin kiderakennetta. Se on liukenematonta veteen ja useisiin happoihin, mutta muodostaa vetykloridin kanssa vesiliukoisen heksaklororodaatti(III)ionin ([RhCl6]3-). Kidevedettömän rodium(III)kloridin lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen muoto trihydraatti (RhCl3·3H2O).[1][2][4][5]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodium(III)kloridia voidaan valmistaa vedettömänä metallisen rodiumjauheen ja kloorin välisellä reaktiolla 700 °C:n lämpötilassa. Trihydraattia saadaan haihduttamalla [RhCl6]3--ioneja sisältävästä liuoksesta vesi pois.[1][2][4][5]
- 2 Rh + 3 Cl2 → 2 RhCl3
Rodium(III)kloridin tärkein käyttökohde on muiden rodiumyhdisteiden valmistus. Siitä valmistetaan esimerkiksi Wilkinsonin katalyyttiä ja muita katalyyttisesti aktiivisia rodiumyhdisteitä.[1][2][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 489. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 949–950. Määritä julkaisija! (englanniksi)
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–85. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.9.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c Christen M. Giandomenico: Platinum-Group Metals, Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 13.9.2016.
- ↑ a b c Hermann Renner, Günthere Schlamp, Ingo Kleinwächter, Ernst Drost, Hans Martin Lüschow, Peter Tews, Peter Panster, Manfred Diehl, Jutta Lang, Thomas Kreuzer, Alfons Knödler, Karl Anton Starz, Klaus Dermann, Josef Rothaut, Ralf Drieselmann, Catrin Peter & Rainer Schiele: Platinum Group Metals and Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 13.9.2016