Robert Hale Ives Gammell
Robert Hale Ives Gammell (1893–1981) on yhdysvaltalainen Providencessä Rhode Islandissa syntynyt taidemaalari. Hänen aiheensa ovat useimmiten figuratiivisia, ja hänet tunnetaan myös muotokuva- ja seinämaalarina. Gammell piirsi ja maalasi ainoastaan elävästä mallista.
Hän aloitti harjoittelun School of the Boston Museum of Fine Artsissa 1911. Siellä hän tapasi eurooppalaisissa akatemioissa harjoitelleita maalareita. Ja nimenomaan William Paxtonin, joka oli ollut Jean-Léon Gérômen oppilaana École des Beaux-Artsissa Pariisissa. Myöhemmin hän lähti vielä harjoittelemaan Academie Julianiin Baschetiin Pariisiin. Gammell opiskeli myös Edmund Tarbellin, Joseph DeCampin ja Philip Halen ohjauksessa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen palveltuaan Yhdysvaltain asevoimissa hän jatkoi maalaamista Bostonissa tehden tilauksesta muotokuvia ja muita maalauksia, matkustaen myös Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Viimeisen matkan jälkeen 1930 hän alkoi maalata isoja mytologisia ja uskonnollisia teoksia. Kuitenkin pian hän tajusi tekevänsä täysin erilaista taidetta kuin muut. Tämän ja uhkaavan toisen maailmansodan ahdistamana häntä kohtasi hermoromahdus, josta hän kuitenkin alkoi vähitellen toipua sveitsiläisen psykologin Carl Jungin kirjoitusten avulla.
Tämän jälkeen hän alkoi työskennellä kirjansa "The Twilight of Painting" parissa, ja aloitti myös suunnitelman tulevaa elämäntyötään varten, sarjan maalauksia jotka perustuivat Francis Thompsonin runoon "The Hound of Heaven". Työt valmistuivat myöhemmin 1956. 1950 hän perusti Gammell Studios -koulun, varmistaakseen vanhan piirtämisen ja maalaamisen käsityötaidon jatkumisen. Hän kuoli 1981.
Gammell oli yksi viimeisistä yhdysvaltalaisista taiteilijoista, joka sai vanhan klassisen koulutuksen. Hän on ehdottomasti yksi suurista merkkihahmoista amerikkalaisessa realistisessa kuvataiteessa, ei ainoastaan koska hän oli taitava maalari vaan myös siksi että hän opetti taidetta ja kirjoitti taiteesta. Hänen menestyneitä oppilaitaan ovat olleet mm. Allan R. Banks, Charles H. Cecil, Jim Childs, Robert Cormier, Paul DeLorenzo, Robert Scott Jackson, Richard Lack, Ernest Pricipato, Dale Redpath, Carl Joseph Samson ja Wicker Syd. [1] (Arkistoitu – Internet Archive)