Robert Browning
| Robert Browning | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. toukokuuta 1812 Lontoo |
| Kuollut | 12. joulukuuta 1889 (77 vuotta) Venetsia |
| Ammatti | runoilija |
| Puoliso | Elizabeth Barrett Browning |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Robert Browning (7. toukokuuta 1812 – 12. joulukuuta 1889) oli brittiläinen runoilija, joka on erityisesti tunnettu dramaattisista monologeistaan kuten ”Porphyria’s Lover” ja ”My Last Duchess”. Browning on yksi tunnetuimmista viktoriaanisen ajan runoilijoista.[1] Browning avioitui 1846 Elizabeth Barrettin kanssa, ja pari asui 1840-luvulta alkaen Firenzessä, Italiassa.[2][3]
Browningin tunnetuimpien teostensa joukossa on 1860-luvun lopussa julkaistu The Ring and the Book, 21 000 riviä pitkä ylistyslaulu Barrett Browningille.[4]
Browning jäi leskeksi vuonna 1861, mutta hän ei solminut uutta avioliittoa. Hän kuoli itse Venetsiassa 77-vuotiaana. Hänet haudattiin Englantiin Westminster Abbeyyn.[4]
Browningin kirjoitustyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Browning oli eksoottinen luonne, jonka runoelmissa tuntuu hänen kreolilaisen verensä väreilyä. Hänen runoutensa, joka ikään kuin huohottelee ajatus- ja kuvittelurikkautensa alla, on omituinen kudos hentoa, syvällistä tunnelmaa ja ihmeellisiä, enemmän häämöttäviä kuin kuvattuja tapauksia, jotka kuitenkaan eivät kehity yhtäjaksoiseksi, ulkokohtaiseksi tapaukseksi, vaan pysyvät kummallisen intuitiivisen kuvitteluvoiman hahmottamina kohtauksina. Browningin vahvin ja luonteenomaisin muoto on draamallinen monologi, sen puitteissa hän loihtii lukijan mieleen eläytyvän, keskitetyn sisäisen kuvan jostakin draamallisesti jännitetystä tilanteesta, antaen puhtaasti sisäisin keinoin vähitellen tapauksen ulkohahmot lukijan mielikuvitukselle, mutta täytettynä niin intensiivisellä ajatus- ja elämänrikkaudella, että kuvaus saa huumaavan tehon.[3]
Browningin pääteos on The ring and the book (1869). Toinen huomattava teos on kokoelma Bells and pomegranates (1841−1846), johon sisältyy muun muassa dramaattinen runoelma Pippa passes. Muita ovat Balaustion’s adventure, Men and women, runokokoelma Dramatis personæ sekä näytelmä Paracelsus. 1888−1889 ilmestyneet kootut teokset sisältävät 16 nidettä.[3]
Browning on useimmiten tunnettu lyhyistä runoistaan, joista esimerkkeinä ”Rabbi Ben Ezra”, ”How they brought the good News to Aix”, ”Evelyn Hope”, ”The Pied Piper of Hamelin”, ”A Grammarian’s Funeral” ja ”A Death in the Desert”. Alun perin Browningia ei pidetty suurena runoilijana, sillä hänen runojensa aiheet olivat suurten massojen näkemyksen ja ymmärryksen ulkopuolella. Myös runojen teemojen käsittely oli usein vaikeaselkoista ja hämäräperäistä.lähde?
Browningin nykymaine on pääosin hänen ”dramaattisten monologiensa” ansiota: näissä sanavalinnat eivät ainoastaan välitä lukijalle tapahtumia ja tapahtumapaikkoja, vaan myös paljastavat kertojan luonteen. Toisin kuin yksinpuheluissa, dramaattisissa monologeissa tarkoituksena ei ole se, mitä puhuja suoraan ilmaisee, vaan ennemminkin mitä hän epäsuorasti paljastaa itsestään. Sen sijaan, että hän ajattelisi ääneen, henkilöhahmo rakentaa itselleen puolustuksen, jonka läpi hän haastaa lukijan näkemään. Browning valitsi hahmoikseen äärimmäisiä, jopa psykopaateiksi luokiteltavia hahmoja, kuten runossaan ”Porphyria’s Lover”.lähde?
Suomennettu tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde:[5]
- Galuppin Toccata, suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1957, 1974, 2004
- Galuppin toccata: runoilija tulkitsee musiikkia, suom. Lauri Viljanen, teoksessa: Helikonin lähde, WSOY 1951
- Hamelnin pillinsoittaja: 1–14, suom. Jalmari Finne, teoksessa: Lausunto-ohjelmaa kaunoluvun opetusta ja esitystä varten, toim. Onni Savola, WSOY 1920
- Hamelnin pillipiipari: I–XV, suom. Yrjö Jylhä, teoksissa: Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1933 ja Runon pursi, WSOY 1934
- Kevät, suom. Elina Vaara, teoksessa: Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1933
- Keväässä vuosi, aamussa päivä, suom. Aila Meriluoto, teoksessa: Luontopäiväkirja 1905, Helsinki: Otava 1989 ISBN 951-1-11140-X
- Olet rakastava, suom. Elina Vaara, Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1933
- Tapaus ranskalaissodassa, suom. Yrjö Jylhä, teoksissa: Hallitse, Britannia!, WSOY 1929; Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa, toim. Ritva Haavikko, Helsinki: WSOY 2003 ISBN 951-0-22877-X; Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1933 ja Runon pursi, WSOY 1934
- Viimeinen herttuattareni, suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1957, 1974, 2004
- Yöllinen kohtaaminen: I–II, suom. Risto Ahti, teoksessa: Maailman runosydän, WSOY 1998 ISBN 951-0-22134-1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Robert Browning Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Elisabeth Barrett Browning. Uusi Suometar, 18.5.1906, nro 113, s. 4–5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.07.2014.
- ↑ a b c Browning, Robert, Tietosanakirja osa 1, palsta 1284, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
- ↑ a b Petri Liukkonen: Robert Browning (1812-1889) authorscalendar.info. Viitattu 1.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Robert Browning (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 14.1.2021, viitattu
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Browning Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Robert Browning Wikisitaateissa
Lisää luettavaa aiheesta Robert Browning on Wikiaineistossa- Lisää luettavaa aiheesta Robert Browning on Wikiaineistossa (englanniksi)
- Robert Browningin teoksia Gutenberg-projektissa
- Robert Browningin runoja PoetryFoundation.org-sivustolla (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
