Ritari Siniparta (elokuva)
| Ritari Siniparta | |
|---|---|
| Monsieur Verdoux | |
 |
|
| Ohjaaja | Charlie Chaplin |
| Käsikirjoittaja | Charlie Chaplin, Orson Welles (alkuperäisidea) |
| Tuottaja | Charlie Chaplin |
| Säveltäjä | Charlie Chaplin |
| Kuvaaja |
Roland Totheroh Curt Courant |
| Tuotantosuunnittelija | John Beckman |
| Pääosat | Charlie Chaplin |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | United Artists |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta | 11. huhtikuuta 1947 |
| Kesto | 124 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ritari Siniparta (engl. Monsieur Verdoux) on vuonna 1947 valmistunut yhdysvaltalainen elokuva, jonka ohjasi, tuotti ja käsikirjoitti Charlie Chaplin. Luonteeltaan Ritari Siniparta on musta komedia.
Alun perin Chaplin sai vihjeen elokuvaohjaaja Orson Wellesiltä, joka oli suunnitellut dokumenttisarjaa sarjamurhaajista. Welles oli tutustunut ranskalaisen, jo teloitetun sarjamurhaajan Henri Désiré Landrun tapaukseen. Muistelmissaan Oma elämäkertani Chaplin kertoo, kuinka Welles vaati nimensä lisäämistä elokuvan käsikirjoittajaksi, vaikka Wellesin osuus jäi vihjeen antamiseen ja Landrun tarina oli yleisesti tunnettua historiaa. Elokuvan alkuteksteissä tosin lukee Basic Idea by: Orson Welles (Perusidea Orso Wellisiltä).
Ritari Siniparta oli ensimmäinen Chaplinin pitkä elokuva, jossa hän ei esittänyt kuuluisaksi tullutta kulkurihahmoaan. Chaplin näytteli itse pääosaa, ranskalaista monsieur Verdoux'ta.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaahapsinen ranskalainen herrasmies, monsieur Verdoux, hurmaa varsinkin iäkkäitä, varakkaita naisia, vie heidän rahansa ja lopulta murhaa heidät.
Viimeisen yrityksensä ilmeisen tahallisen karrikoidusti kuvatun naisen kohdalla Verdoux kuitenkin jättää kaiken kesken ja sallii poliisin ottaa hänet kiinni – koska hänen oikea perheensä, jonka hyvinvoinnin vuoksi hän on rikoksensa tehnyt, on kuollut suuren laman kourissa ja Verdoux'n koko maailma on tuhoutunut.
Hänen viimeisiksi sanoikseen jäävät: ”En olekaan koskaan maistanut rommia!”, kun vankilanjohtaja tarjoaa hänelle viimeistä lasillista ennen giljotiiniin vientiä.
Loppukuvaksi jää mielikuva kyynisestä ja mitään katumattomasta miehestä, joka menee kuolemaan, koska kaikkien on kuoltava joskus. Se, että kuolema tulee mestaamalla ja tuomiona murhista, näyttää olevan hänelle aivan samantekevää.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämän mustan komedian kolkko illuusiottomuus tyrmistytti aikalaiset, mutta nykyään teosta pidetään Chaplinin merkkityönä. On esitetty ajatuksia, että hän nimenomaan tällaisella aiheella esitti vastalauseita sen johdosta, että hänet oli aiheetta leimattu kommunistiksi HUAC-kuulustelujen yhteydessä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Salo, Matti: Hiljaiset sankarit.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chaplin, Charles: Oma elämäkertani. (Alkuteos: My autobiography.) Suomentanut Seere Salminen. WSOY, Helsinki. 1964.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ritari Siniparta Internet Movie Databasessa (englanniksi)