Rinteen malli
Rinteen malli oli Suomessa 1980-luvulla toteutettu suoran työllistämistuen kokeiluprojekti, jonka tavoitteena oli pitkäaikaistyöttömien työllistäminen valtion yrityksille osoittamalla suoralla palkkasubventiolla. Järjestelmä sai nimensä kehittäjänsä Rauman työvoimatoimiston johtajan Heikki Rinteen mukaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rinne esitteli malliaan ensimmäistä kertaa julkisuudessa syksyllä 1981. Hän oli tehnyt työvoimaministeriön ja Suomen Akatemian rahoituksella suorasta työllistämistuesta tutkimusta, johon oli haastateltu 500 työtöntä ja 190 yrittäjää Porin seudulta.[1] Marraskuussa 1982 valmistunut tutkimus sai aikaan erimielisyyksiä Rinteen ja hänen kritisoimiensa työvoimaministeriön virkamiesten välillä. Esimerkiksi varat loppuraportin painattamiseen saatiin vasta työvoimaministeri Jouko Kajanojan päätöksellä.[2]
Joulukuussa 1982 työvoimaministeriö asetti Rinteen johtaman työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää uusia keinoja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Suomessa oli tuolloin noin 160 000 työtöntä, joista pitkäaikaistyöttömiä oli 30 000. Rinteen mallin sisältänyt ehdotus oli valmis helmikuussa 1983, jolloin työryhmä esitti, että työnantajalle maksetaan yhden työttömän työllistämisestä 3 000 markkaa kuukaudessa. Rinteen mukaan raha tulisi heti takaisin yhteiskunnalle verokertyminä sekä erilaisten sosiaalimenojen säästöinä. Rinne oli kopioinut malliaan ruotsalaiselta ekonomistilta Gösta Rehniltä. Se nousi puheenaiheeksi saman kevään eduskuntavaalien alla muun muassa television vaalitenteissä.[3] Kokeilun suurin vastustaja oli Suomen Työnantajain Keskusliitto, jonka mukaan se vääristi kilpailutilannetta. Työntekijäpuoli taas vierasti ajatusta, että työnantajille annetaan ilmaista valtion rahaa.[4]
Kokeilu alkoi syksyllä 1983 vaikeasta työttömyydestä kärsivillä seuduilla 15 työvoimapiirin alueella. Sitä ei kuitenkaan täysin toteutettu Rinteen esityksen mukaan, vaan työnantajalle korvattiin ensimmäisenä vuonna 50–80 prosenttia ja toisena vuotena 20 prosenttia työllistetyn työvoimakustannuksista. Tulokset jäivät heikoiksi, ja keväällä 1986 Rinne väitti syyksi, että työvoimahallinto oli muuttanut kokeilun säädöksiä neljästi.[5][6] Syyskuussa 1986 Valtiontalouden tarkastusvirasto löysi työllistämiskokeilusta lukuisia virheitä ja väärinkäytöksiä. Projektia syytettiin myös tilastojen kaunistelemisesta.[7] Projektipäällikkönä toiminut Rinne piti väitteitä perättöminä ja sanoi laskutavoissa olevan eroja. Hän epäili myös, että väitteiden tarkoituksena oli kaataa työvoimaministeri Urpo Leppänen, joka oli tukenut hanketta.[8]
Osia Rinteen mallista tuli lakisääteiseksi, kun ne sisältyivät vuonna 1987 säädettyyn työllisyyslakiin eli niin sanottuun Lex Leppäseen.[9] Rinteen riisutuksi malliksi kutsuttiin samaan aikaan kokeiltua työhönsijoittamistukea, jossa valtio korvasi työntantajalle pitkäaikaistyöttömän koulutksesta ja työhönopastuksesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sippola, Anna-Riitta: Kaikki töihin eikä maksa mitään. Helsingin Sanomat, 19.9.1981, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Uudesta työpaikasta kannattaa maksaa 3 000 markkaa kuukaudessa. Helsingin Sanomat, 20.11.1982, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Aromäki, Juhani: Toisinajatteleva työllistäjä. Helsingin Sanomat, 17.4.1983, s. 28. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Sippola, Anna-Riitta: Rinteen mallilla töitä jo 120:lle. Helsingin Sanomat, 27.9.1983, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Heikki Rinne arvostelee: Suoran työllistämistuen kokeilu pilattiin säädöksiä muuttamalla. Helsingin Sanomat, 1.2.1986, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Työllistämistuet eivät kiinnosta Lahden yrittäjiä. Helsingin Sanomat, 30.1.1987, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Valtiontalouden tarkastusvirasto pöllyttää työllistämiskokeilua. Helsingin Sanomat, 13.9.1986, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Rinne kummastelee väitteitä vääristä tiedoista. Helsingin Sanomat, 13.9.1986, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Savolainen, Juha: Politiikka on kestävyyslaji. Keski-Suomen Viikko, 2013, nro 15. Viitattu 13.4.2013.
- ↑ Pitkäaikaistyöttömien uusi tuki työllistänyt vain yhden. Helsingin Sanomat, 29.3.1984, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.