Riku Huittinen
Riku Huittinen on satu, jossa köyhä poika voittaa epäonnensa ahkeruudella, luotettavuudella ja onnekkaalla sattumalla. Onnea Rikulle tuo hänen arvokkain omaisuutensa, kissa.[1] Samalla tämä rääsyistä rikkauksiin -satu kertoo siitä, että ihminen tarvitsee unelmia, ystävällisyyttä ja toivoa jaksaakseen vaikeuksien keskellä. Satu on peräisin Britanniasta, ja sen alkuperäinen nimi on Dick Whittington and His Cat.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Töitä kaupungista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riku Huittinen on nuorukainen, joka elää perheensä kanssa kylässä 100 kilometrin päässä pääkaupungista [Lontoosta]. Rikun elämä on onnellista, kunnes eräänä talvena ankara kulkutauti surmaa hänen vanhempansa, ja poika jää tyhjän päälle ilman rahaa tai ruokaa. Hän lähtee etsimään onneaan pääkaupungista, jossa kadut ovat kuulemma päällystetty kullalla. Kaupunki on tietenkin yhtä likainen kuin muutkin paikat, kaikilla on kiire ja kaikkialla hälinää. Kukaan ei piittaa nuorukaisesta, hän ei saa työtä, eikä hän alennu kerjäämään. Nälissään hän miltei tuupertuu komean talon portaille. Äkäinen keittäjä astuu ulos, alkaa sättiä Rikua ja on aikeissa lyödä häntä kauhalla. Juuri silloin talon omistaja, varakas kauppias herra Vitsivarsinen, tulee kotiin. Hän puhuu pojalle ystävällisesti ja kysyy eikö tällä ole työtä. Riku vastaa: "Ei ole, armollinen herra. Mutta muuta en haluaisikaan kuin tehdä työtä ja näyttää mihin pystyn." Reipas vastaus miellytti talon isäntää. Hän käskee keittäjän antaa pojalle ensin hyvän aterian ja sitten työtä astianpesijänä.[1]
Keittäjä ei ole resuiselle Rikulle järin ystävällinen. Hän teettää nuorukaisella työtä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ja läimäyttelee tätä kiitokseksi. Asuinsijakseen Riku saa ullakkokamarin. Hän ei kuitenkaan juuri saa unta öisin, sillä hiiret ja rotat mellastavat ullakolla. Eräänä päivänä Riku pitelee herrasmiehen hevosta, ja saa lantin vaivansa palkaksi. Kolikolla Riku ostaa kissan. Kissa saa majailla ullakolla, ja Riku antaa sille osan omasta ruuastaan. Misse-kissa ajaa jyrsijät pois, ja niin Riku saa nukkua rauhassa. Rikun elämä paranee: hän kestää keittäjätteren kiukuttelua helpommin, kun hän saa hyvin unta ja voi purkaa huolensa kissalle. Riku saa myös vaativampia tehtäviä: Herra Vitsivarsinen pitää Rikua aloitekykyisenä ja luotettavana, ja antaa Rikun toimia tyttärensä Liisan saattajana, sillä kaupungin kaduilla voi olla vaarallista kulkea yksin. Riku saa Liisasta myös ystävän.[1]
Herra Vitsivarsisen liiketoimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kerran sitten herra Vitsivarsinen kutsuu palveluskuntansa koolle. Jokainen saa antaa jotakin arvokasta myytäväksi kaukaiseen maahan, jonne hän on lähettämässä kauppalaivansa. Rikulla ei ole muuta arvokasta Afrikkaan lähetettäväksi kuin rakas kissansa. Muut nauravat Rikulle, mutta talon isäntä käskee heidän vaieta; Riku saa osallistua liiketoimeen kissallaan. Sen jälkeen Riku on jälleen yksinäinen ja onneton: Enää ei ole Misse-kissaa pitämässä rottia kurissa, keittäjä on entistä ilkeämpi, ja herra Vitsivarsinen on lähtenyt Liisan kanssa vierailulle. Riku ei jaksa enää, vaan karkaa talosta nyytti olallaan kohti pohjoiseen johtavaa tietä. Aamun sarastaessa Riku ei ole ehtinyt vielä pitkällekään ja istahtaa tienlaidan kivelle levähtämään. Silloin hän kuulee kirkonkellojen lyönnit, jotka tuntuvat sanovan:[1]
- "Palaa, Huittinen, takaisin, pormestari kelpo kaupungin."[1]
Riku miettii tilannettaan, ja saa kellon kaiuista, sen kertomasta salaisuudesta toivoa, uskoa ja voimaa. Hän päättää palata takaisin, eikä kukaan edes huomaa hänen olleen poissa. Hän jatkaa töitään ahkerana ja hyvillä mielin.[1]
Samaan aikaan herra Vitsivarsisen kauppalaiva on saavuttanut Afrikan. Kapteeni pääsee loisteliaaseen linnaan nauttimaan juhla-ateriaa maan kuninkaan ja kuningattaren seurassa. Pöytä notkuu monenlaista lihaa, hedelmiä ja herkkuja. Kukaan ei tosin saa syötyä suupalaakaan, sillä valtava hiiri- ja rottalauma ryntää saliin ja ahmii kaiken ruuan. Kauhistunut kapteeni kysyy eikö linnassa ole kissoja. "Kissoja, mitä ne ovat?" kysyy kuningas. Kapteeni haettaa Rikun Misse-kissan laivasta. Kuningas nauraa ensin, kun näkee pienen eläimen, mutta hämmästyy sitten, kun kissa alkaa jahdata jyrsijöitä, ja ne joko pakenevat linnasta tai pääsevät hengestään. Kuningas lupaa ostaa laivan koko lastin, jos saa myös kissan. Misse-kissasta maksetaan enemmän kuin koko muusta lastista yhteensä. Kapteeni palaa takaisin kotimaahansa laiva täynnä kultaa, hopeaa ja jalokiviä.[1]
Laivan paluu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapteeni kertoo matkalla koetuista seikkailuista, ja kun hän mainitsee Missestä maksetun hinnan, ei Riku tahdo uskoa sitä todeksi. Hän kehottaa herra Vitsivarsista ottamaan aarteista itselleen niin paljon kuin haluaa. Rikas kauppias kuitenkin vastaa, että Riku on ansainnut joka pennin antamalla kaupattavaksi sen ainoan mitä omisti ja rakasti. Riku on antelias, ja jokainen talouden ja aluksen jäsen saa jonkin lahjan, myös ikävä keittäjä.[1]
Herra Vitsivarsinen ottaa Rikun oppipojakseen ja ahkera nuorukainen alkaa opetella kauppamiehen taitoja. Vuodet kuluvat ja Riku ja Liisa rakastuvat, ja herra Vitsivarsinen sallii heidän avioitua. Riku ja Liisa elävät kauan ja onnellisina, ja saavat lapsia. Rikusta tulee niin kunnioitettu mies kaupungissa, että kuningas aateloi hänet. Rikusta tulee kuin tuleekin lopulta pormestari, ei vain kolmasti vaan peräti neljä kertaa peräkkäin, "sillä tämä on tosikertomus, ja kaikki todella tapahtui juuri niin kuin tässä on kerrottu".[1] Suomalaisen version "ei vain kolmasti" -kohta viittaa englanninkielisen tarinan kellojen ennustukseen "Turn again, Whittington, thrice lord mayor of London".[2]
Sadun tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satu pohjautuu englantilaisen kansantaruun nimeltä Dick Whittington and His Cat. Sen taustalla on historiallinen henkilö Sir Richard Whittington (n. 1350–1423), jonka elämään taru löysästi pohjautuu. Richard Whittington oli rikas kauppias ja myöhemmin Lord Mayor of London. Whittington ei ollut orpo, eikä lähtöisin köyhästä perheestä. Kun Richardin isä Sir William Whittington kuoli vuonna 1358, perheen omaisuuden peri Richardin isoveli, ja niin Richard todella lähti Lontooseen työnhakuun.[2]
Sadussa mainittu Liisa Vitsivarsinen on englantilaisessa alkuperäisversiossa Alice Fitzwarren, joka myös todellisuudessa oli Richard Whittingtonin vaimo. Suomenkielisessä sadussa Misse-kissana esiintyvä kissaherra on alkuperäisessä tarinassa Tommy. Ei kuitenkaan ole mitään historiallisia todisteita siitä, että Richardilla olisi ollut kissa.[2]
Olipa tarinalla kissan avulla rikastumisesta oikeasti mitään pohjaa todellisuudessa tai ei, se on silti osa Lontoon kansanperinnettä. Lontoon Highgate Hillin kupeessa on pubi nimeltä "Whittington Stone". Tälle kohdalle Riku Huittisen eli Dick Whittingtonin väitettiin pysähtyneen ja kuulleen kirkonkellojen (engl. Bow Bells) soineen. Kyse on St Mary-le-Bow -kirkon kelloista. Pubin lähistöllä on Dick Whittingtonin kissalle pystytetty monumentti, sekin nimeltään Whittington Stone.[2][3][4] Highgatessä on toinenkin pubi, jonka nimi on "Whittington & cat".[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Disney, Walt: Suuri Satuseppo, s. 138–144. (Suomentanut Marja Kelo) Helsinki: Sanoma, 1973. ISBN 951-9133-01-1
- ↑ a b c d e Purr-n-Fur UK | The Tale of Dick Whittington and his Cat www.purr-n-fur.org.uk. Viitattu 16.8.2017.
- ↑ Dick Whittington and His Cat Storynory. 25.2.2007. Viitattu 16.8.2017.
- ↑ Dick Whittington and his cat London Remembers. Arkistoitu 18.8.2017. Viitattu 18.8.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Riku Huittinen Wikimedia Commonsissa
