Rikhard Mäkinen
Emil Richard (Rikhard) Mäkinen (26. syyskuuta 1875 Pornainen – 21. heinäkuuta 1944 Uskela) oli suomalainen säveltäjä, kanttori-urkuri ja musiikinopettaja, ystäviensä mukaan "Uskelan Bach".[1]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkisen vanhemmat olivat maanviljelijä Johan Ruskeepää ja Helena Henrika Krouvari ja puoliso vuodesta 1906 Hilma Maria Knuuttila. Hän kävi Helsingin lukkari-urkurikoulun 1898-1902 ja opiskeli sävellystä Helsingin musiikkiopistossa muun muassa Erkki Melartinin johdolla. Mäkinen toimi Uskelan kanttori-urkurina 1905-1944 ja laulunopettajana Salon yhteiskoulussa 1906-1912 ja Salon maamieskoulussa 1908-1910. Salon orkesterinjohtajana hän toimi 196-1917 ja nuorisokuoron johtajana Salo-Uskelassa 1908-1944. Hän toimi myös konsertoivana urkutaiteilijana, säestäjänä ja musiikkikriitikkona. Director cantus -arvonimi myönnettiin Mäkiselle vuonna 1920.[1]
Taiteellinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkisen sävellyksiä ovat muun muassa seuraavat:[1]
- oratoriot Lunastus (1930, kantaesitys Helsingissä 1933) ja Lupaus (1943)
- kantaatit Nuorukainen (1916), Viimeinen tuomio (1922), Juhlakantaatti (1923), Jeesus asettaa myrskyn (1926) ja Bartimeus (1929)
- johdantovuorolauluja kirkkovuoden juhla- ja rukouspäiville
- kolminaisuusylistys soololle, sekakuorolle ja uruille (1917-1918)
- useita kymmeniä motetteja ja hengellisiä lauluja sekä yksinlauluja
- urkusävellyksiä kuten sonaatti, alkusoitto, fuuga, kolme fantasiaa, kaksi sarjaa koraalimuunnelmia, seitsemän urkukoraalia ja koraalialkusoittoja
- orkesterisävellyksiä.
Mäkinen toimitti useita vihkoja Siionin sävelmiä -kokoelmaan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virsi numero 319, Sä kuljet seurassa Jeesuksen, jonka sanoitti August Verner Jaakkola, on Mäkisen säveltämä.