Richard Teschner

Richard Teschner nukkeineen vuonna 1927.

Richard Teschner (22. maaliskuuta 1879 – 4. heinäkuuta 1948) oli tšekkiläistaustainen itävaltalainen nukkenäyttelijä. Hän oli ensimmäisiä jaavalaista nukketeatteria hyödyntäneitä eurooppalaisia. Teschnerin työllä oli merkittävä vaikutus siihen, että mainettaan välillä menettänyt nukketeatteri tuli Euroopassa ja Yhdysvalloissa jälleen suosituksi.

Elämäkerta

Teschner syntyi Karlsbadissa Itävalta-Unkarissa vuonna 1879 ja opiskeli taidetta Prahassa vuodesta 1896 alkaen. Vuonna 1900 hän siirtyi lyhyeksi aikaa Wieniin, mutta palasi seuraavana vuonna Prahaan, missä hänestä tuli arvostettu nukkenäyttelijä ja näyttämösuunnittelija. Vuonna 1908 Teschner ohjasi Pelléas et Mélisanden ensimmäisen saksankielisen näytöksen. Seuraavana vuonna hän palasi Wieniin, missä asui loppuelämänsä.

Vuonna 1911 Teschner matkusteli Hollannissa ja kiinnostui siellä näkemistään jaavalaisista nukeista, joita ohjailtiin käsiin kiinnitettyjen tikkujen avulla. Teschner alkoi hyödyntää aihetta omassa taiteessaan ja kehitteli esimerkiksi gorillanuken, jonka huulet vetäytyivät paljastaen otuksen hampaat. Tikkujen ja lankojen yhdistelmällä Teschner onnistui luomaan nukkeja, joiden raajat liikkuivat eläväisesti ja kasvot kykenivät ilmaisemaan monenlaisia tunteita. Vuoteen 1948 mennessä Teschner oli valmistanut noin 140 nukkea. Tyypillinen nukke oli noin 30–40 senttimetriä korkea, yksityiskohtaisesti koristeltu ja wieniläisen jugendin innoittamaan sarongiin puettu. Teatterin ohella nukkeja esiteltiin vuodesta 1920 alkaen myös museoissa.

Vuodesta 1932 alkaen Teschner hyödynsi nukketeatterissa peilejä, jotka laajensivat perinteisesti varsin ahdasta näyttämötilaa. Peilit mahdollistivat myös erilaisten valaistustehosteiden ja silmänkääntötemppujen käytön.

Teschner kuoli Wienissä Itävallassa vuonna 1948. Hänen vaimonsa Emma Bacher-Paulik jatkoi tämän jälkeen nukketeatteriesityksiä. Nykyään Teschnerin töitä on esillä Wienin teatterimuseossa.

Populaarikulttuurissa

Gustav Meyrinkin romaanissa Golem esiintyy Teschnerin inspiroima ”Nukettaja Zwakh” -niminen hahmo. Meyrink ja Teschner tutustuivat asuessaan Prahassa 1900-luvun alussa ja joivat usein yhdessä.