Richard Arkwright (1755–1843)
| Richard Arkwright | |
|---|---|
 Joseph Wrightin muotokuva Arkwrightistä |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. joulukuuta 1755 Bolton |
| Kuollut | 23. huhtikuuta 1843 (87 vuotta) Cromford |
| Kansalaisuus | Britannia |
| Ammatti | tehtailija, pankkiiri, sijoittaja |
| Vanhemmat | Patience (o.s. Holt) ja Richard Arkwright |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Mary (o.s. Simpson) |
| Lapset | Elizabeth, Richard, Robert, Peter, John, Charles, Mary, Joseph, Anne, Frances, Harriet |
Richard Arkwright (19. joulukuuta 1755 Bolton, Lancashire – 23. huhtikuuta 1843)[1] oli englantilainen liikemies, tekstiiliteollisuuden pioneerin Richard Arkwrightin poika. Taitavana sijoittajana hän moninkertaisti omaisuutensa ja oli kuollessaan Euroopan rikkain aateliton mies. Hän rahoitti kotiseudullaan monia rakennushankkeita ja lainasi rahaa myös alueen merkkihenkilöille.
Lapsuuden perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richard Arkwright syntyi Boltonissa. Hänen äitinsä Patience Holt kuoli pojan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Isä Richard Arkwright kasvatti poikaa aluksi yksin, mutta meni naimisiin Margaret Biggensin kanssa poikansa ollessa kuusivuotias. Richardille syntyi pian sisarpuoli, Susanna. Vanhemmat erosivat muutamien vuosien kuluttua, mutta Richard Arkwright vanhempi pyrki turvaamaan tyttärensä opinnot ja tulevaisuuden.[1][2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richard Arkwright työskenteli jo nuorena perheensä liikeyrityksessä, ja hänen ansiostaan se laajeni yhdestä Derwentin laakson tehtaasta muualle Pohjois-Englantiin ja Skotlantiin. Kun Arkwright sai yrityksen perinnöksi, hän oli jo yksi maan suurimmista tekstiilitehtailijoista.[3]
Arkwright ei sitonut varallisuuttaan pelkästään tekstiiliteollisuuteen. Isänsä kuoltua hän myi monia tehtaista ja sijoitti rahat valtion velkakirjoihin ja kiinteistöihin. Tämä pelasti Arkwrightin omaisuuden, kun Napoleonin kuoleman jälkeinen lamakausi levisi Britanniaan mantereelta.[1]
Vuonna 1804 Arkwrightistä tuli Arkwright Toplis Bank -pankin osakas. Hänen liikekumppaninsa John Toplisin kuoleman jälkeen pankista tuli 1829 Richard Arkwright and Company, ja sillä oli konttorit Wirksworthissa ja Ashbournessa. Pankki palveli paikallisia säätyläisiä, yrittäjiä ja julkishallinnollisia hankkeita.[4] Herttuatar Georgiana Cavendishin pelivelkojensa kattamiseksi ottamista 7500 punnan lainoista yli 4000 puntaa jäi kuolinpesän maksettavaksi. Chesterfieldin jaarli lainasi tiluksiaan vastan 80 000 puntaa ja Newcastlen herttua 125 000 puntaa.[5] Myös pojat Peter ja Charles olivat pankin osakkaita. Tuon ajan yksityisten pankkien tapaan myös Arkwrightin pankki painoi omia seteleitään, jotka olivat eräänlaisia julkisia joukkovelkakirjoja.[6] Isänsä tavoin Arkwright rahoitti myös liikenneprojekteja, kuten Cromfordin kanavaa ja High Peakin rautatietä. Arkwrightin kuollessa hänen omaisuutensa oli arviolta yli kolme miljoonaa puntaa, ja muistokirjoituksessa todettiin hänen olleen Euroopan rikkain aateliton mies.[3]
Avioliitto ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkwright meni naimisiin vuonna 1780 Mary Simpsonin kanssa, ja pariskunnalle syntyi yksitoista lasta. Heidän pojistaan Richard, Robert ja Peter lähetettiin vuonna 1796 Etonin, ja nuoremmat pojat Charles ja John seurasivat vuonna 1800. Richard ja Robert jatkoivat sieltä Cambridgen yliopiston Trinity Collegeen. Kolmas pojista, Peter, työskenteli koulun jälkeen isänsä kanssa puuvillatehtailla. 1810-luvulta alkaen kaikista pojista tuli tehtaiden osakkaita, ja ne siirtyivät vähitellen heidän hallintaansa. Pojat Peter ja Charles olivat osakkaina myös Arkwrightin pankissa. Richard Arkwright junior piti kuitenkin silmällä kaikkia perheen talousasioita lähes viimeisiin päiviinsä asti.[2][7]
Arkwright ei pitänyt pröystäilevästä asumistyylistä, ja hän inhosi Lontoota. Hän viihtyi Cromfordissa ja asettui siellä sijaitsevaan Willersleyn kartanoon.[1] Isä Richard Arkwright oli ostanut Willersleyn tilukset Derwentjoen varrelta, vastapäätä Cromfordia, vuonna 1782 ja palkannut walesilaisen arkkitehdin William Thomasin suunnittelemaan kukkulan rinteelle edustavan rakennuksen, josta olisi näkymä joelle. Vuonna 1791 rakennustöiden ollessa kesken kartano paloi perustuksiaan myöten. Isä Arkwright kuoli seuraavana vuonna eikä ehtinyt koskaan asua kartanossaan. Poika Arkwright teetti perintömaille uuden talon, jonka suunnittelivat Thomas Gardner ja Edward Blore.[8]
Arkwright osti huutokaupoista kartanoita turvatakseen lastensa tulevaisuuden ja yhteiskunnallisen aseman.[1] Kiinteistöihin sijoittaminen oli Arkwrightille myös keino turvata omaisuuttaan. Hän antoi joitakin ostamiaan kiinteistöjä myös vuokralle. Jopa Napoleonin veli Lucien Bonaparte harkitsi Herefordshiren Hampton Courtin vuokraamista Arkwrightiltä.[9][10]
Arkwrightiä kiinnostivat Willersleyn puutarhat ja kasvihuoneet, missä hän työskenteli itsekin.[1] Willersleyn kasvihuoneissa onnistuttiin kasvattamaan jopa viinirypäleitä talvellakin - saavutus, joka mainittiin puutarha-alan lehdissä.[11] Kasvihuoneissa kasvoi myös ananaksia, meloneita ja persikoita. Arkwright teetti Willerleyn puistoissa maisemointia ja istutti 350 000 puuntainta. Puutarhat olivat avoinna vierailijoille kaksi kertaa viikossa. Myös kuninkaallisia vieraita kävi ihailemassa niiden loistoa.[12]
Kerrotaan, että Arkwrightin vaatimaton pukeutumistyyli sai vieraat usein luulemaan häntä oman talonsa puutarhuriksi. Kun hän osti pojalleen Sutton Hallin kartanoa, huutokaupanpitäjä epäili Arkwrightin maksukykyä. Tämä kaivoi lompakostaan 20 000 punnan setelin ja sanoi "Näitä on painettu vain neljä. Loput kolme ovat kotona."[1]
Arkwright ei ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta asemasta tai julkisista viroista. Hän kannatti tory-puoluetta ja oli ylpeä, kun hänen pojastaan tuli kansanedustaja.[1]
Muotokuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
|
Joseph Wright maalasi muotokuvat sekä isä Richard Arkwrightista että poika Richard Arkwrightista. Isän kuvassa näkyvät keinot, joilla perheen varallisuus hankittiin, mutta pojan kuvassa näkyy jo rikkauksista nauttiminen: vaimo ja tytär on puettu kalliisiin muotivaatteisiin ja taustalla aukeaa perheen kartanon puisto. Teokset ovat olleet rinnakkain Derbyn kaupunginmuseossa.[3] Arkwright juniorin muotokuva kuului pitkään perheelle, mutta se myytiin Sothebyn huutokaupassa 2001. Vuonna 2003 se oli vähällä joutua Yhdysvaltoihin, mutta Derbyn kaupunginmuseo aloitti kampanjan teoksen säilyttämiseksi kotimaassaan.[13] Isän perintöä vaaliva Arkwright Society oli aktiivisesti mukana kampanjassa, ja taulu pysyi Englannissa.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- R. S. Fitton: The Arkwrights: spinners of fortune. Manchester University Press ND, 1989. ISBN 9780719026461 Google Books. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h David Jenkins: Quiet Millionaire. Reflections, 2001. Cromford Villagen kotisivuilla.
- ↑ a b The Arkwright Family in Cromford Cromford Village
- ↑ a b c The Arkwrights (Museon vetoomus muotokuvan oston rahoittamiseksi) Derby City Council. Arkistoitu 27.7.2011. Viitattu 13.8.2011.
- ↑ Richard Arkwright junior 1755–1843[vanhentunut linkki] Derwent Valley Mills World Heritage Site
- ↑ Fitton s. 242-244
- ↑ Wirksworth paper money 1840–1843 Wirksworth Parish Records 1600-1900
- ↑ Fitton s. 254, 261
- ↑ "The Derbyshire Country House", Maxwell Craven & Michael Stanley, Breedon Books, 1991, s.223-225. Wirksworth.org
- ↑ Fitton s. 230–234
- ↑ Hampton Court Catharine Beale Books
- ↑ John Claudius Loudon: An encyclopædia of gardening Vol 1. s. 784. Longman, Rees, Orme, Brown, Green, and Longman, 1835. Skannattuna Google Booksissa.
- ↑ Fitton s. 274
- ↑ Why this work should be saved Daily Telegraph 7.7.2003
- ↑ Meeting John Arkwright (Arkistoitu – Internet Archive) Arkwright Society 2004