Republic RC-3 Seabee
| Republic RC-3 Seabee | |
|---|---|
 | |
| Kuvaus | |
| Tyyppi | kokometallirakenteinen kantavalla venerungolla varustettu amfibiokone |
| Miehistö | 1 |
| Matkustajia | 3 |
| Ensilento | marras-joulukuu 1945 |
| Valmistaja/suunnittelija | Republic Aircraft Corp. / Percival Hopkins "Spence" Spencer |
| Mitat | |
| Pituus | 8,5 m |
| Kärkiväli | 11,5 m |
| Korkeus | 3,35 m |
| Vesikoneen syväys | 46 cm |
| Huippunopeus | 193 km/h |
| Matkanopeus | 166 km/h |
| Toimintamatka | 540 km (täydellä kuormalla) |
| Nousumatka (pyörillä) | 250 m |
| Nousumatka (vesiasussa) | 300 m |
| Painoja | |
| Tyhjäpaino | 935 kg |
| Lentopaino | 1 430 kg |
| Voimanlähde | |
| Moottori | ilmajäähdytteinen 6-sylinterinen Franklin 6A8-215-B8F tai -B9F |
| Teho | 215 hv |
| Potkuri | 2-lapainen Hartzell-säätöpotkuri reverssimahdollisuudella |
| Polttoaineen kulutus | 61 l/h (matkanopeudella) |
Republic RC-3 Seabee oli Yhdysvalloissa valmistettu pieni amfibiokone.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seabee alkoi yksityishenkilön hankkeena. Percival H. (Spence) Spencer lensi suunnittelemansa ja rakentamansa puurakenteisen Seabeen prototyypillä vuonna 1941. Hän oli suunnittellut lentokoneita aiemminkin. Hän oli alkanut vuonna 1937 Vincent Larsenin kanssa suunnitella lentovenettä nimeltään Spencer Larsen SL-12. Spencer kuitenkin erkani hankkeesta. Hän rakensi Long Islandilla (New Yorkin osavaltiossa) vuonna 1940 paremman vesikoneen, joka sai nimekseen Spencer S-12 Amphibian Air Car. Se oli kaksipaikkainen rinnakkainistuttava lentovene, jonka voimalaitteena oli 110 hevosvoimainen ilmajäähdytetty Franklin-mäntämoottori ja työntöpotkuri. Toinen maailmansota poisti tarpeen tällaisen harrastealuksen käytöltä.
Toisen maailmansodan jälkeen Spencer työskenteli Republic Aircraft Corporation-lentokonetehtaassa, joka etsi myös harrastekoneideoita uusien sotakoneiden kysynnän lopahdettua sodan loppupuolella. Spencer myi oikeutensa Amphibian Air Car-lentokoneeseen Republicille joulukuussa 1943. Hän sai tehtäväkseen muuttaa kone kokometalliseksi. Kone muuttui kolmipaikkaiseksi. Yhtiä nimesi sen uudestaan: Republic RC-1 Thunderbolt Amphibian. Tavoite oli myydä sitä 3500 dollarilla, mutta hinta nousi 12000 dollariin. RC-1 ei vastannut hintatasoonsa kohdistuvia odotuksia, joten sen suunnittelu meni kokonaan uusiksi.
Koneesta tuli 4-paikkainen ja nimeksi tuli RC-3 Seabee. Nyt kone oli yksinkertaistettu. Siihen meni esimerkiksi vain 3 400 niittiä, kun edellinen versio tarvitsi 9650 niittiä. Kokoonpanoaika putosi 2 500 tunnista 400 tuntiin!
Myyntitavoite oli ollut 6 000 konetta, mutta koneita tehtiin vain 1 076 kappaletta. Tuotanto päättyi vuonna 1948.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kone sopi hyvin käyttöön maissa, joissaa on paljon rannikkoa, järviä ja saaria sekä erämaa-alueita. 1940-luvun lopulta jatkuen koko 50-luvun Seabee oli yksi suosituimmista koneista muun muassa ambulanssikoneena tehtävissä, joissa jouduttiin laskeutumaan ja nousemaan erämaiden pieniltä järviltä. Näissä tehtävissä kone palveli pääasiassa Kanadassa ja Yhdysvalloissa, mutta myös muun muassa Norjassa (17), Ruotsissa (n. 30) ja Suomessa (2 kpl).
Käyttö Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen suomalainen Seabee, OH-EGA, oli ensimmäinen toisen maailmansodan loppumisen jälkeen Suomeen maahantuotu lentokone. Sen omistaja - lisenssiviranomaisen mielestä tarpeeksi merkittävä tuontiluvan antamiseksi oli Enso-Gutzeit Oy. Kone lennettiin suoraan tehtaalta Helsinkiin syksyllä 1947 ja rekisteröitiin Suomen ilma-alusrekisteriin 14. marraskuuta 1947. Koneen asemapaikkana oli Savonlinnan Laitaatsilta. Sen ohjaajana toimi pitkään hävittäjä-ässä, lentomestari Yrjö Turkka, myöhemmin Martti Turkka. Konetta käytettiin henkilökuljetusten lisäksi uittojen valvontaan. OH-EGA tuhoutui laskettuaan pyörät alhaalla veteen, Imatran Kaukopään Saunarantaan 30. syyskuuta 1958. Kone meni ympäri vaurioituen pahasti ja se poistettiin rekisteristä tuhoutuneena 8. syyskuuta 1959.
Toinen suomalainen Seabee, OH-SBB, rekisteröitiin kesäkuussa 1951 helsinkiläiselle Olavi Peltoselle. Sen myöhemmät käyttäjät olivat Pohjolan Voima Oy (henkilökuljetukset 1952-1964), Veikko Asikainen, S. W. Särkkä ja Selma-Kaarina Lappalainen. Pohjolan Voiman toimeksiannosta Atomienergia Oy käytti OH-SBB:tä uraanin etsintään vuosina -1957-1958. OH-SBB tuhoutui Puumalan Pistohiekalta 6. elokuuta 1967 sakattuaan lentoonlähdössä pystysuoraan järveen. OH-SBB poistettiin rekisteristä 28. syyskuuta 1967.
Museokoneita Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päijät-Hämeen ilmailumuseossa esillä ollut Republic RC-3 Seabee tunnukseltaan OH-EGA lunastettiin vuonna 2011 Punkaharjulle Metsämuseo Luston kokoelmiin. Lustossa kone puhdistettiin ja ripustettiin näytteille tammikuussa 2012. Kone on jätetty onnettomuuden jälkeiseen asuun, ja moottori on asetettu erikseen näytteille.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ritaranta, Eino: Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, 3/2004: Republic Seabee, äänekäs pörriäinen. InScale 72 Production, Forssa, 2004. ISSN 1237-2315
- Paronen, Heikki: Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, 1/2004: Pohjolan Voima Oy:n lentotoiminta 1952-1964. InScale 72 Production, Forssa, 2004. ISSN 1237-2315
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Seabee -amfibiolentokone nyt esillä Lustossa (26.4.2012). (Tiedote) Lusto. Arkistoitu 29.4.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]