Rendleshamin ufotapaus

Rendleshamin ufotapaus tarkoittaa Englannin Suffolkissa Rendleshamin metsässä joulukuun lopussa 1980 tehtyjä havaintoja selittämättömistä valoilmiöistä ja niihin liittyviä väitteitä tuntematonta alkuperää olevan aluksen tai alusten laskeutumisesta. Tapaus sattui tuolloin Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä olleen Woodbridgen tukikohdan ulkopuolella. Tapahtumien silminnäkijöinä oli kymmeniä ilmavoimien miehistön jäseniä kahden tai kolmen päivän aikana. Eräät ufotutkijat pitävät sitä Britannian kenties merkittävimpänä ufotapauksena ja yhtenä maailmanlaajuisesti tunnetuimmista. Samoin kuin Berwynvuoren ufotapausta, sitä on vertailtu Roswellin tapaukseen Yhdysvalloissa, ja siihen on monesti viitattu "Britannian Roswellina".

Britannian puolustusministeriö (MoD) on kiistänyt, että tapahtuma on aiheuttanut uhkaa maan kansalliselle turvallisuudelle ja on näin ollen lausunut ettei tapausta ole koskaan tutkittu asevoimia koskettavana kysymyksenä. Arvovaltaisin tämän asennoitumisen jyrkästi kyseenalaistanut taho oli amiraali Peter Hill-Norton, entinen Britannian asevoimien kansliapäällikkö ja myöhempi NATOn sotilaallisen komitean päällikkö, joka lausui käsityksenään, että tämänkaltainen tapaus ydinasetukikohdan alueella on väistämättä myös kansallista turvallisuutta koskettava kysymys. Silminnäkijä ja virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles Halt on myös esittänyt eriävän mielipiteensä ja väittää, että tapahtumaa pyrkivät pimittämään sekä Britannian että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut. Jälkikäteen saatu todistusaineisto viittasi siihen, että Britannian puolustusministeriöllä oli hallussaan huomattava asiakirja-aineisto aiheesta, mikä johti väitteisiin salailusta; jotkut ovat tulkinneet tämän osana laajempaa systemaattista tiedon pimittämistä liittyen ufoilmiön todelliseen luonteeseen (väitetty ufo-salailu). Kun tämä aineisto julkistettiin vuonna 2001, kävi ilmi että se koostuu enimmäkseen puolustusministeriön sisäisestä kirjeenvaihdosta ja vastauksista yleisöltä tulleisiin tiedusteluihin. Syväluotaavan tutkimuksen puute julkistetuissa dokumenteissa on yhteneväinen sen lausunnon kanssa, ettei Britannian puolustusministeriö ottanut tapausta vakavasti. Julkistetuissa asiakirjoissa on myös annettu selitys sille, miksei Britannian silloinen puolustusministeriön valtiosihteeri David Trefgarne halunnut puolustusministeriön tutkivan asiaa enempää..

Tapahtumapaikka

Rendleshamin metsän omistaa Britannian metsäntutkimuslaitos ja sen laajuus on noin 15 neliökilometriä koostuen istutetuista havupuista, vaihtelevista lehtimetsävyöhykkeistä, kanervikosta ja kosteikoista. Se sijaitsee Suffolkin kreivikunnassa, noin 13 kilometriä itään Ipswichin kaupungista.^lähde?

Tapaus sattui kahden entisen sotilastukikohdan läheisyydessä, RAF Bentwatersin, joka on metsän pohjoispuolella, ja RAF Woodbridgen, joka ulottuu metsän alueelle lännestä ja on metsän ympäröimä itäiseltä ja pohjoiselta osalta. Tuohon aikaan tukikohdat olivat Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä ja ilmavoimien everstiluutnantin Gordon E. Williamsin komennossa. Tukikohdan komentaja oli eversti Ted Conrad, ja hänen varamiehensä everstiluutnantti Charles I. Halt. Haltin puolustusministeriölle antaman muistion ja hänen henkilökohtaisen silminnäkijäkertomuksensa väitetään antaneen tapaukselle uskottavuutta.^lähde?

Tapauksen päätapahtumat, mukaan luettuna aluksen tai alusten väitetty laskeutuminen, sattuivat metsässä noin puoli kilometriä itään Woodbridgen tukikohdan itäiseltä portilta, jossa vartiomiehet havaitsijat oudon valon laskeutuvan metsään. Metsä ulottuu tuossa kohden noin 1,6 kilometriä tukikohdan itäiseltä portilta paikallisen maanviljelijän pellolle, missä tapahtumat saivat väitetysti jatkoa.^lähde?

Orford Nessin majakka, jota tapahtumaan kriittisesti suhtautuvat pitävät tapauksen yhteydessä havaitun välähtelevän valon lähteenä, sijaitsee samassa suunnassa kuin havaittu valo, mutta viisi kilometriä itään siitä, mihin Rendleshamin metsä loppuu. Alueelta on julkaistu yksityiskohtaisia karttoja tapahtumien sijainneista. ja nykyajan ilmanäkymä alueesta löytyy Google Maps -palvelusta.

Päivämäärä

Eläköitynyt korpraali John Burroughs on lausunut, että tapahtumat sattuivat kolmena peräkkäisenä yönä; 24–25, 25–26 ja 26–27. joulukuuta 1980. Yksi avaintodisteita ensi käden todistusaineistossa - "Haltin muistio", kuvaillaan alempana – viittaa siihen että ensimmäiset havainnot tapahtuivat pikemminkin 26. kuin 25. joulukuuta. Muistio on kuitenkin kirjoitettu lähes kaksi viikkoa tapahtumien jälkeen ja sen tekijä on sittemmin todennut, että hän teki todennäköisesti virheen päivämäärien ylös kirjaamisessa. Tämä sekaannut tapahtumien ajankohtaan liittyen ei ole ainoastaan hämmentänyt myöhempiä tutkijoita vaan johti myös sekaannuksiin heti tapahtuman jälkeen, esimerkiksi Britannian puolustusvoimien tutkimuksessa ja ajankohtaa koskevien tutkatallenteiden analyysissa.^lähde?

Päätapahtumat

26. joulukuuta

Noin kello kolme yöllä 26. joulukuuta 1980 partio Woodbridgen itäiseltä portilta raportoi outoja valoja, jotka näyttivät laskeutuvan läheiseen Rendleshamin metsään. Sotilaat pitivät sitä ensin pakkolaskun tehneenä lentokoneena, mutta mentyään metsään tutkimaan, he näkivät outojen valojen liikkuvan puiden lomassa, samoin kuin kirkkaan valon, joka näytti tulevan maahan laskeutuneesta tunnistamattomasta kohteesta. Yksi sotilaista, ylikersantti Jim Penniston, väitti myöhemmin kohdanneensa "tuntematonta alkuperää olevan aluksen" ja tehneensä yksityiskohtaisia muistiinpanoja sen piirteistä, koskeneensa sen "lämmintä" pintaa, sekä kopioineensa lukuisia symboleita sen rungosta. Esine väitetysti lensi pois lyhyen lähikontaktin jälkeen. Penniston myös väitti nähneensä aluksessa kolmijalkaisen laskutelineen, joka jätti maahan kolme painaumajälkeä, jotka olivat näkyvissä vielä seuraavana päivänä. Penniston esitti sittemmin käsityksenään, että hänen kohtaamansa "alus" oli tullut tulevaisuudesta ja sen miehistönä oli aikamatkustajia, ei maan ulkopuolisia olentoja.

Pian kello neljän jälkeen aamuyöstä paikallinen poliisi kutsuttiin tapahtumapaikalle, mutta raportoi, että ainoat valot jotka hän kykeni näkemään, tulivat läheisestä majakasta joitakin kilometrejä rannikon suuntaan. Eräät raportit väittävät, että paikallisen maatilan eläimet olivat käyttäytyneet tapahtuman aikana pelokkaasti ja olleet paniikin vallassa.^lähde?

Auringonnousun jälkeen aamulla 26. joulukuuta sotilaat palasivat pienelle aukiolle lähelle metsän itäistä rajaa ja löysivät maasta kolme pientä painaumaa kolmiomuodostelmassa sekä palamisjälkiä ja katkenneita oksia läheisissä puissa. Jäljistä otettiin kipsivalos ja niitä on näytetty televisiossa esitetyissä dokumenttiohjelmissa. Aamulla kello 10.30 paikallinen poliisi hälytettiin uudelleen paikalle, sillä kertaa tutkimaan maassa olleita jälkiä, jotka poliisin mukaan saattoivat olla eläinten tekemiä.

28. joulukuuta

Haltin nauhoite

Sotilaat palasivat tapahtumapaikalle uudelleen varhain 28. joulukuuta 1980 säteilymittareiden kanssa, joskin heidän saamiensa lukemien merkityksestä kiistellään. Virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles I. Halt lähti itse tutkimaan havaintoa ja nauhoitti keskeiset tapahtumat mikrokasettinauhurille. Haltin tutkima alue oli lähellä Rendleshamin metsän itäistä rajaa, ja sen koordinaatit ovat noin 52° 05’ 20” N, 1° 26’ 57” E.

Tämän tutkimuksen aikana Haltille kerrottiin idässä pellon poikki kulkevasta välähtelevästä valosta, joka oli lähes linjassa paikallisen maatilan kanssa. Orford Nessin majakka on näkyvissä kauempana idässä samassa suunnassa havaitun valon kanssa.

Myöhemmin tähdenkaltaisia valoja nähtiin taivaalla pohjoisesta etelään, ja kirkkain niistä näytti lähettävän ajoittain valokiilan alas maahan.

On myös väitetty, että Yhdysvaltain ilmavoimat olisi videoinut tapahtuman mutta ainakaan sellaista videonauhoitetta ei ole julkistettu.^lähde?

Ensi- ja toissijaiset lähteet

Ensimmäinen julkinen selonteko tapauksesta julkaistiin iltapäivälehti News of the Worldin numerossa lokakuun 2. päivä vuonna 1983, sensaatiohakuisella otsikolla UFO lands in Suffolk – and that's official. Tapaus perustui entisen Yhdysvaltain ilmavoimien sotilaan Larry Warrenin kuvaukselle tapahtumista. Lehdessä hän käytti pseudonyymiä Art Wallace oletetusti suojatakseen itsensä Yhdysvaltain ilmavoimien rangaistuksilta.^lähde?

Haltin muistio

Tämä ensimmäinen julkisuuteen tullut ensi käden todiste oli tukikohdan komentajan everstiluutnantti Charles I. Haltin Britannian puolustusministeriölle kirjoittama selonteko tapahtumista. "Haltin muistiona" tunnettu asiakirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa Yhdysvaltain tiedonvapauslain nojalla vuonna 1983. Muistio oli päivätty 13. tammikuuta 1981 ja merkitty otsikolla "selittämättömät valot". Kahden viikon viive tapahtumien ja sitä koskevan selonteon toimittamisessa saattoi johtaa virheisiin päivämäärissä ja ajankohdissa. Muistiota ei ollut millään tavoin luokiteltu salaiseksi.

Tohtori David Clarke on tutkinut muistion taustoja ja Britannian puolustusministeriön reaktioita siihen. Hänen tapaukseen liittyville henkilöille suorittamansa haastattelut vahvistavat puolustusministeriön tutkimusten pintapuolisen luonteen. Haltin muistiota lukuun ottamatta hän ei onnistunut löytämään todistusaineistoa minkäänlaisista muista tapausta koskevista raporteista.^lähde?

Silminnäkijöiden lausunnot tapahtumista 26. joulukuuta

Skottilainen ufotutkija James Easton onnistui hankkimaan alkuperäiset silminnäkijälausunnot, jotka sotamies Fred A. Buran (81st Security Police Squadron), korpraali John Burroughs (81st LE), lentosotamies Edward N. Cabansag (81st Security Police Squadron), ylivääpeli J. D. Chandler (81st Security Police Squadron) ja ylikersantti Jim Penniston (81st Security Police Squadron) olivat tehneet komentaja Haltille. Nämä asiakirjat ovat nyt julkisia ja saatavilla Ian Ridpathin verkkosivuilta.

Asiakirjoissa kuvaillaan havaintoja oudoista valoista. Penniston esimerkiksi kirjoittaa, että "suoraan idässä (itäiseltä portilta) noin puolen mailin päässä suurikokoisella puustoisella alueella... loisti iso keltainen hohtava valo puiden yläpuolella. Valaistun alueen keskipisteessä täsmälleen keskellä maatasoa oli punainen valo, joka välähteli päälle ja pois noin 5 tai 10 sekunnin välein. Ja sininen valo, joka oli pääasiassa vakaa". Burroughs, Penniston ja Cabansag ajoivat metsään etsimään valon lähdettä.^lähde?

He kuulivat myös outoja ääniä. Burroughs kertoi äänestä, joka muistutti "kirkuvaa naista" ja myös, että he "kuulivat maatilan eläinten pitävän runsaasti ääntä". Halt kuuli nämä samat äänet kaksi yötä myöhemmin. Hän totesi tammikuussa 2008 CNN-yhtiön suorittamassa haastattelussa: "Maatilan eläimet tuntuivat tulleen tuolloin hulluksi". Tällaisen äänen aiheuttaja saattoi olla metsässä elävä muntjakki, joka on myös tunnettu kovaäänisyydestään. Cabansag sanoi: "Hahmotimme valojen tulevan metsän takaa, sillä mitään ei ollut näkyvissä, kun kävelimme metsäalueen halki. Havaitsimme majakan valoa, mutta kun pääsimme lähemmäksi havaitsimme sen olevan valaistun maatilan. Pääsimme näköalapaikalle, missä määritimme, että etsimämme oli pelkkä majakan valo etäällä rannikolla.” Burroughsin lausunto esittää myös, että "näimme majakan valon pyörivän, joten menimme sitä kohti. Seurasimme sitä pari mailia (3 km) ennen kuin näimme, että se tuli majakasta."^lähde?

Pennistonin lausunto on ainoa, joka varmuudella tunnisti mekaanisen esineen alun perin havaitun valon lähteenä. Hän sanoo olleensa noin 50 metrin päässä esineestä, ja "se oli varmuudella mekaaninen luonteeltaan". Penniston on jälkikäteen väittänyt, että päinvastoin kuin hän oli alun perin lausunut, hän oli myös todellisuudessa kohdannut laskeutuneen aluksen metsässä, jonka ympäri hän kulki ja jota hän kosketti tehden samalla muistiinpanoja noin 45 minuutin ajan. Ei ole olemassa todistusaineistoa, joka tukisi tätä lausuntoa. Penniston on näyttänyt televisiossa muistikirjaansa, johon hän väittää tehneensä reaaliaikaisia muistiinpanoja ja luonnostelmia esineestä. Muistikirjan merkinnät on otsikoitu päivämäärällä 27. joulukuuta ja ajalla 00:20, mikä ei vastaa muiden silminnäkijöiden raportoimaa päivämäärää ja ajankohtaa tapahtumalle. Penniston väittää, että hän näki esineen eri laskeutumispaikalla kuin minkä everstiluutnantti Halt tutki, paljon lähempänä Woodbridgen tukikohtaa. Tämä on ristiriidassa hänen alkuperäisen lausuntonsa kanssa, jonka mukaan hän havaitsi valoilmiön puolentoista mailin päässä itäportilta.^lähde?

Silminnäkijät olivat hermostuneita kokemuksestaan ja uskoivat todistaneensa jotakin, kuten Buran asian ilmaisi, "selitettävän maailman ulkopuolella".^lähde?

Haltin nauhoite

Vuonna 1984 niin ikään kopio "Haltin nauhoitteena" tunnetusta kasettitallenteesta päätyi tutkijoiden käsiin. Valitettavasti staattisen sähkön ja huonolaatuisen kopioinnin seurauksena, suuri osa sen taustakeskusteluista ei ole ollut hahmotettavissa. Yhdysvaltain Sci Fi Channel onnistui jäljittämään alkuperäisen nauhoitteen, jossa on dokumentoituna Haltin ja hänen partionsa tutkimukset ufohavainnosta Rendleshamin metsässä joulukuussa 1980. Tämä alkuperäinen nauhoite ei ainoastaan paljasta enemmän taustalla käydyistä keskusteluista, mutta tuo esille myös nimet, joista ei saanut selvää vuoden 1984 huonolaatuiselta kopiolta. Nauhoitteen on myös translitteroinut skeptikko Ian Ridpath, ja se sisältää linkin audiotallenteeseen.

Haltin valaehtoinen todistus

Eläkkeelle jäänyt eversti Charles Halt allekirjoitti kesäkuussa 2010 valaehtoisen todistuksen, jossa hän teki uudelleen yhteenvedon tapahtumista ja lausui, että hän uskoo ufon olleen maan ulkopuolista alkuperää ja että Yhdysvallat ja Britannia olivat pimittäneet asian:^lähde?

»Uskon että lähistöllä näkemäni esineet olivat peräisin avaruudesta ja että sekä Yhdysvaltojen että Britannian turvallisuuspalvelut ovat yrittäneet – sekä silloin että nyt – vähätellä tapahtumia Rendleshamin metsässä ja RAF Bentwatersin tukikohdassa harjoittamalla hyvin tehokkaita disinformaatiomenetelmiä.»

Halt on myös torjunut mahdollisuuden, että hän ja hänen miehensä olivat sekoittaneet ufon majakan valoon:^lähde?

»Rendleshamin metsässä ollessaan turvallisuusryhmämme havaitsi valoa, joka oli kuin suuri silmä, punainen, ja liikkuin puiden kesekllä. Muutaman minuutin kuluttua esineestä putosi jotakin sulalta metallilta näyttävää. Hetken päästä se hajosi pienemmiksi osiksi, valkoisiksi esineiksi, jotka lentelivät joka suuntaan. Arvostelijoiden väitteet, että kyse oli kaukana olevan majakan valon pyykäisystä, ovat perusteettomia. Näimme tuntemattoman valon ja majakan yhtä aikaa. Majakka oli 35–40 astetta tapahtumapaikasta.»

Tämän valaehtoisen lausunnon sekä nauhalle ja Haltin muistioon sisältyvien seikkojen väliltä on pyritty nostamaan esille ristiriitoja.

Haastattelussa Haltin esimies, eversti Ted Conrad, arvostelee Haltin valaehtoiseen todistukseen sisältyviä väitteitä ja toteaa, että "hänen pitäisi olla häpeissään ja kiusaantunut syytöksistään, että hänen maansa ja Englanti ovat kumpikin juonitelleet pettääkseen kansalaisiaan tässä kysymyksessä. Hän kyllä tietää”. Conrad silti myös tunnustaa, että tapahtumat itsessään ovat jääneet selittämättömiksi.

Suffolkin poliisin lokitiedot

Suffolkin poliisiyksiköllä on asiakirja, 26. joulukuuta 1980 päivätty raportti, joka kertoo paikallisten poliisivoimien roolista tapauksessa:

»Näimme taivaalla poikkeuksellista valoa ja lähetimme aseistamattoman ryhmän tutkimaan. Ja toistaiseksi sanomme sitä tunnistamattomaksi lentäväksi esineeksi.»

Poliisi tutki raportin ja päätyi raportissaan seuraavanlaiseen lopputulokseen: ^lähde?

»West Draytonin ilmavalvonta on tarkistanut tilanteen. Ei tietoa ilma-aluksesta. Vastaanotettu raportteja öisestä ilmakehän ilmiöstä Etelä-Englannin yläpuolella. Ainoa alueella näkyvät valot olivat peräisin Orfordin majakasta. Alue tutkittu – mitään ei löytynyt.»

Skeptikko Ian Ridpath on spekuloinut raportoidun "ilmakehän ilmiön" viittaavan neuvostosatelliitti Kosmos 749:n kantoraketin viimeisen osan putoamiseen ilmakehään. Putoaminen oli näkynyt laajalla alueella eteläisen Englannin yläpuolella 25. joulukuuta hieman yhdeksän jälkeen illalla. Poliisin asiakirjojen liitteenä ollut kirja huomioi, että yksi poliisi palasi paikalle päivänvalossa siltä varalta, jotakin oli jäänyt huomiotta.

»Mitään ei näkynyt, ja hän ei usko, että tapaus olisi todellinen. Lähialuetta valaisivat RAF Bentwaters laskeutumisvalot ja Orfordnessin majakan valot. Omasta kokemuksesta tiedän, että yöllä tieyllä säällä ja tietysttä pilvitilanteessa valot olivat hyvin voimakkaita ja varmasti ovat aiheuttaneet omituisia näköilmiöitä.»
(Skannattu asiakirja on saatavilla Suffolkin poliisiyksikön verkkosivuilla.)

Muiden sotilaallisten tahojen osallisuus

Eräät tutkijat ovat väittäneet, että Porton Downin miehistöä olisi vieraillut Rendleshamissa vuonna 1980 pian ufotapauksen jälkeen. Todistusaineistoa siitä ei kuitenkaan ole esitetty, ja ilmeisesti kyseessä on sekaannus muihin väitettyihin ufotapauksiin.

Britannian parlamentin ylähuoneen jäsen, amiraali Peter Hill-Norton, entinen puolustusministeriön kansliapäällikkö, tiedusteli hänen majesteettinsa hallitukselta: "Ovatko he tietoisia armeijan erikoisosaston sekaantumisesta vuoden 1980 Rendleshamin ufotapauksen tutkimuksiin [HL303]". Elizabeth Conway Symonsin vastauksen mukaan "Erikoisosaston virkamiehet ovat ehkä olleet tietoisia tapauksesta, mutta heillä ei ollut aihetta kiinnostua asiasta, ellei todistusaineisto viittaa jonkinlaiseen uhkaan kansalliselle turvallisuudelle. Tällaista intressiä asiassa ei näytä olleen." Hill-Norton kommentoi: "Joko suuri määrä ihmisiä näkivät harhoja, mikä on Yhdysvaltojen ilmavoimien ydinasetukikohdalle erittäin vaarallista, tai sitten on tapahtunut sellaista, mitä he ovat sanoneet tapahtuneen, ja oli näistä kumpi tahansa totta, asiasta voidaan esittää vain yksi vastaus, ja se on että tapaus on sotilaallisesti äärimmäisen kiinnostava."

Britannian puolustusministeriö julkisti vuonna 2001 tapaukseen liittyvät asiakirjat tutkijoiden käyttöön, koska David Clarke oli sitä vaatinut "Code of Practice for Access to Government Documents" -lain nojalla, joka oli nykyisen tiedonvapauslain edeltäjä. Britannian puolustusministeriö on sittemmin asettanut tämä asiakirjat saataville verkossa. Yhdysvallat vaikenee kuitenkin tapauksesta yhä huolimatta SciFi Channelin sponsoroimasta tutkimuksesta otsikolla "UFO Invasion at Rendlesham" sekä History Channelin ohjelman "UFO Files – Britain's Roswell" ja Coalition for Freedom of Information -järjestön tekemistä tiedusteluista.^lähde?

Viranomaislähteet

• Britannian puolustusministeriön asiakirjat Rendleshamin metsän ufotapauksesta joulukuussa 1980 julkistettiin ensimmäisen kerran toukokuussa 2001 tohtori David Clarkelle Sheffieldin yliopistosta hänen tehtyään niistä aineistopyynnön Code of Practice for Access to Government Information -lain nojalla. Clarke analysoi niitä verkkosivuillaan Asiakirjat siirrettiin vuonna 2008 puolustusministeriöstä Britannian kansallisarkistoon.
• Elokuussa 2009 kaikki asiakirjat tapaukseen liittyen tulivat saataville kansallisarkiston UFO-osastolle referenssillä DEFE 24/1948. Asiakirjat sisältävät niihin liittyneet julkistamispyynnöt kuten myös oikeusasiamiehen päätöksen asiakirjojen julkistamista koskien.
• Haltin muistio

TV-dokumentit

• Lifetime Television ohjelma Unsolved Mysteries: "Bentwaters UFO" – Ensimmäinen lähetys Yhdysvalloissa 18. syyskuuta 1991.
• London Weekend Television ohjelma Strange But True? – Ensimmäinen lähetys Englannissa 9. joulukuuta 1994.
• BBC3:n Britain's Closest Encounter – esitetty ensimmäisen kerran Britanniassa maaliskuussa 2003.
• SciFi Channelin UFO Invasion at Rendlesham – esitetty Yhdysvalloissa 12. joulukuuta 2003 ja Britanniassa 1. joulukuuta 2005.
• British UFO Files – esitetty ensimmäisen kerran Five TV-kanavalla 2004.
• National Geographicin Naked Science: "Close Encounters" – Ensilähetys Yhdysvalloissa 17. joulukuuta 2005.
• History Channelin UFO Files: "Britain's Roswell" – Lähetetty Yhdysvalloissa 17. joulukuuta 2005 ja Britanniassa 22. tammikuuta 2006.
• History Channelin UFO Hunters – esitetty ensimmäisen kerran 27. helmikuuta 2008.
• History Channelin "I know What I Saw" - esitetty ensimmäisen kerran joulukuussa 2009.
• History Channelin "Ancient Aliens" - Rendleshamia käsitellyt jakso esitetty 30.12.2010.

Katso myös

• Nick Pope

Aiheesta muualla

• James Penniston ja John Burroughs (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen verkkosivusto ja foorumi, jolla käsitellään Rendleshamin ufotapausta koskevia tietoija ja mediatapahtumia.
• Rendleshamin ufotapauksen virallinen verkkosivusto (Arkistoitu – Internet Archive) – Päivitettyä tietoa tapauksesta, sisältää tapaukseen liittyviä artikkeleita, todistusaineistoa ja uutisia.
• Ian Ridpathin analyysi tapauksesta – Skeptinen näkökulma, joka pyrkii tarjoamaan selitykset kaikkiin tärkeimpiin tapaukseen liittyviin kysymyksiin.
• Britannian kansallisarkiston UFO-asiakirja-arkisto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Valokuvia ja tarkkoja karttoja ja analyysia alueesta
• Skeptoid podcast käsittelee kriittisesti Rendleshamin ufotapausta.
• Euroopan tunnetuin ufotapaus puhuttaa yhä 30 vuoden jälkeen Uutinen Rendleshamin ufotapauksesta ja Nick Popen vierailusta Suomessa.