Renaudot-palkinto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Renaudot-palkinto, virallisesti Prix Théophraste Renaudot, on yksi viidestä merkittävästä ranskalaisesta kirjallisuuspalkinnosta Se on perustettu 1926. Sen myöntäjinä on kymmenen ranskalaista kirjallisuuskriitikkoa. Se on nimetty nykyaikaisen ranskalaisen journalismin perustajan Théophraste Renaudot'n mukaan. Palkinto myönnetään samana päivänä kuin Goncourt-palkinto, mutta on riippumaton siitä.[1]

  1. Le Site officiel du Prix Renaudot renaudot.com. Viitattu 9.10.2008. (ranskaksi)
  2. Develey, Alice & Talabot, Jean: Olivier Guez, prix Renaudot pour sa poursuite de Josef Mengele Le Figaro. 6.11.2017. Viitattu 2.6.2023. (ranskaksi)
  3. Leuris, Raphaëlle: Un prix Renaudot surprise au « Sillon » de Valérie Manteau Le Monde. 7.11.2018. Viitattu 2.6.2023. (ranskaksi)
  4. Vulser, Nicole: Un Renaudot surprise pour Sylvain Tesson, récompensé pour son livre « La Panthère des neiges » Le Monde. 4.11.2019. Viitattu 2.6.2023. (ranskaksi)
  5. Le prix Renaudot décerné à Marie-Hélène Lafon pour « Histoire du fils » Le Monde. 30.11.2020. Viitattu 2.6.2023. (ranskaksi)
  6. Amélie Nothomb remporte le prix Renaudot 2021 avec "Premier sang" Franceinfo. 3.11.2021. Viitattu 2.6.2023. (ranskaksi)
  7. Le prix Renaudot 2022 décerné à Simon Liberati pour son roman «Performance» Le Parisien. 3.11.2022. Viitattu 2.6.2023. (ranskaksi)
  8. Le prix Renaudot 2023 attribué à Ann Scott pour « Les Insolents » Le Monde. 7.11.2023. Viitattu 14.5.2024. (ranskaksi)