Relayer
| Relayer Yes | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Julkaistu | 1974 | |
| Tuottaja(t) | Yes | |
| Tyylilaji | progressiivinen rock sinfoninen rock jazz-rock[1] | |
| Levy-yhtiö | Atlantic Records | |
| Yesin muut julkaisut | ||
| Tales from Topographic Oceans 1973 |
Relayer 1974 |
Going for the One 1977 |
Relayer on Yes-yhtyeen seitsemäs albumi, joka nauhoitettiin ja julkaistiin vuonna 1974. Se on yhtyeen ainoa albumi, jolla soittaa Patrick Moraz, joka korvasi kosketinsoittaja Rick Wakemanin aikaisemmin samana vuonna. ”The Gates of Delirium” -kappaleen osio ”Soon (oh soon the light)” julkaistiin rajoitettuna singlepainoksena tammikuussa 1975 B-puolenaan ”Sound Chaser”.[2]
Albumi on hieman jazz-painotteisempi kuin edelliset levyt johtuen osittain Patrick Morazin jazz-taustasta. Ennen Morazin liittymistä yhtyeeseen julkisuudessa vahvana ehdokkaana pidettiin Aphrodite’s Child -yhtyeestä ja soolourastaan sekä säveltäjänä tunnettua Vangelista, mutta hän ei soveltunut yhtyeeseen.[3] Howen mukaan hän soitti loistavasti, mutta muutti improvisoivasti sovituksiaan kerrasta toiseen, kun taas Yesin perustana olivat rakenteiden tarkat sovitukset.[4] Alan Whitelle albumi oli toinen studioalbumi. Bill Brufordin King Crimsoniin liittymisen seurauksena White oli mukana Yessongs - livealbumilta lähtien, jolla on mukana joitakin Brufordin vielä soittamia kappaleita.
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Gates of Delirium – 21:50
- Sound Chaser – 9:26
- To Be Over – 9:06
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jon Anderson – laulu
- Steve Howe – kitara ja laulu
- Patrick Moraz – kosketinsoittimet
- Chris Squire – basso ja laulu
- Alan White – rummut
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Relayer rateyourmusic.com. Viitattu 12.6.2022.
- ↑ Donald Clarke Penguin Encyclopedia of Popular Music
- ↑ Guinness Rockopedia, s. 432. 1998. ISBN 0-85112-072-5
- ↑ Howe, Steve:All My Yesterdays Omnibus Press, 2020, ISBN 978-1-785581-79-3