Rein Saluri
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Rein Saluri | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1939 Salla, Viro |
| Kuollut | 13. lokakuuta 2023 (84 vuotta) |
| Kansalaisuus | Viro |
| Ammatti | kirjailija |
| Puoliso | Piret Saluri |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | viro |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Rein Saluri (22. syyskuuta 1939 Salla, Viro – 13. lokakuuta 2023[1]) oli virolainen kirjailija.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rein Saluri oli koulutukseltaan biologi, mutta hän työskenteli dramaturgina[2] ja toimittajana aikakauslehdissä sekä vuodesta 1982 vapaana kirjailijana.[3] Hänen puolisonsa on Piret Saluri.[4]
Saluri kirjoitti realistista kuvausta ja hyödynsi tajunnanvirtatekniikkaa. Hän kirjoitti kertomuksia, pienoisromaaneja ja näytelmiä.[2] Hänen teoksiaan on käännetty useille maailmankielille, ja hän itse käänsi viroksi John le Carrén, Fjodor Dostojevskin, Vladimir Nabokovin ynnä muiden tuotantoa.[3]
Salurille myönnettiin useita kertoja Friedebert Tuglaksen novellipalkinto ja Juhan Smuulin palkinto.[3]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Proosa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuinkas (Kuidas). Suomentanut Henri Kapulainen. Helsinki: Otava 1982. ISBN 951-1-06984-5
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lähtö (Minek, 1988).[5]
Novellit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jälkeläishuolto. Suomentanut Jouko Vanhanen. Merentakaisia: uusinta virolaista proosaa. Toimittanut Eva Lille. Weilin + Göös, 1984. ISBN 951-35-2818-9
- Muisti. Neuvostoproosaa 3: Uusimmat vuosikymmenet. Valikoinut Sergei Zalygin. Venäjän kielestä suomentanut Esa Adrian. WSOY, 1979. ISBN 951-0-09401-3
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suri kirjanik Rein Saluri Postimees. 13.10.2023. Viitattu 13.10.2023. (viroksi)
- ↑ a b Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): ”Saluri, Rein”, Otavan kirjallisuustieto, s. 676. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ a b c Eesti Entsüklopeedia 14, s. 456. Tallinn 2000. ISBN 9985-70-064-3
- ↑ Kruus, Tiina: Veendunud loomakaitsja: ketikoerad on Eesti häbiplekk! Eesti Päevaleht 29.11.2019.
- ↑ Lähtö. Ilona. Viitattu 1.9.2021.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
