Reijo Työrinoja
Reijo Juhani Työrinoja (26. elokuuta 1948 Tampere – 18. marraskuuta 2023 Helsinki) oli suomalainen teologi ja professori.[1][2]
Työrinoja opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui teologian maisteriksi 1975, lisensiaatiksi 1981 ja väitteli tohtoriksi 1984 tutkielmalla Uskon kielioppi, joka tarkasteli uskonnollisten väitteiden ja käsitteiden luonnetta Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian valossa.[1] Työrinoja vihittiin papiksi vuonna 1975, ja hän työskenteli virallisena apulaisena Vanhankirkon seurakunnassa 1975–1976[3] sekä pappina Hangon suomenkielisessä seurakunnassa 1977–1983.[2]
Helsingin yliopistossa Työrinoja toimi vs. yliassistenttina 1983–1991, systemaattisen teologian professorina 1998–2012, osan aikaa myös teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professorina.[2] Vuodesta 2004 hän hoiti myös Turun yliopiston filosofian historian ja uskonnonfilosofian dosentuuria.[1]
Työrinojan tutkimusalueisiin kuuluivat keskiajan filosofia sekä enkelioppi. Hän julkaisi artikkeleita keskiajan ja modernin uskonnonfilosofian ja etiikan alalta sekä suomensi otteita Tuomas Akvinolaisen teoksesta Summa theologiae.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 766. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ a b c d Kirjavainen, Heikki – Hirvonen, Vesa: Uskon kieliopin ja enkeliteorioiden tutkija. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 10.12.2023, s. B 28. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kuka kukin on 2007, s. 1054–1055. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hirvonen, Vesa – Saarinen, Risto (toim.): Keskiajan filosofia. (Reijo Työrinojan 60-vuotisjuhlakirja) Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-093-0
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
