Rautaa rajan taa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rautaa rajan taa
Elokuvan virallinen juliste
Elokuvan virallinen juliste
Ohjaaja Kalle Kujala[1]
Käsikirjoittaja Kalle Kujala[1]
Tuottaja Kalle Kujala
Kuvaaja Sakke Kantosalo[1]
Leikkaaja Jenni Kantis[1]
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö FilmInc
Finnkino (levitys)
Ensi-ilta 16. huhtikuuta 2010
Kesto 85 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Rautaa rajan taa on humoristinen[2] musiikkidokumenttielokuva suomalaisen metallin ja raskaan rockin menestyksestä ulkomailla. Elokuvan tärkeimpiä aiheita ovat Suomen valtion tuet musiikille ja raskaan musiikin nykyinen suosio Suomessa.

Rautaa rajan taa kertoo dokumentinomaisesti ohjaaja Kalle Kujalan tutustumisesta raskaan musiikin maailmaan.[2] Tarina alkaa Malmilta ja päätyy Amsterdamin kautta New Yorkiin Kujalan seuratessa kamera- ja äänimiehineen yhtyeiden liikkeitä maailmalla.[2] Matkan aikana Kujala tapaa useita maineikkaita metalliyhtyeitä ja esittää kysymyksiä raskaan musiikin olemuksesta, tekemisestä ja vaikutuksista.[2]

Elokuva käsittelee myös raskaan musiikin asemaa tuotteena ja tärkeänä viennin alueena, ja sen tukemista verovaroin.[2] Haastattelun antaa esimerkiksi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen[3] .

Elokuvassa esiintyvät muiden muassa yhtyeet Amorphis, Sonata Arctica, Korpiklaani, Hanoi Rocks ja Dauntless sekä artisteista Tuomas Holopainen ja Eicca Toppinen.

Tuotantotiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan kuvaukset alkoivat joulukuussa 2007 ja päättyivät heinäkuussa 2009. Sen levityksestä vastasi Finnkino.

Elokuvaa kuvattiin Brysselissä, Amsterdamissa, Milanossa, New Yorkissa[2] sekä Tukholmassa. Elokuvateattereissa Rautaa rajan taa sai ainoastaan 306 katsojaa.[4]

  1. a b c d Tekijät rautaarajantaa.net. Arkistoitu 4.10.2009. Viitattu 13.10.2009.
  2. a b c d e f Elokuva rautaarajantaa.net. Arkistoitu 1.1.2010. Viitattu 13.10.2009.
  3. Rautaa rajan taa Finnkino. Arkistoitu 30.4.2010. Viitattu 24.4.2010.
  4. Vähän katsojia muillakin Iltalehti.fi. Viitattu 10.2.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]