Rauta(II)karbonaatti
| Rauta(II)karbonaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | rautakarbonaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | FeCO3 |
| Moolimassa | 115,854 g/mol |
| Tiheys | 3,944 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 6,2·10-5 g/100 g[1] |
Rauta(II)karbonaatti eli rautakarbonaatti (FeCO3) on rauta- ja karbonaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Ulkomuodoltaan yhdiste on harmahtavaa kiteistä ainetta. Se on niukkaliukoinen veteen.[1] Luonnossa rauta(II)karbonaattia tavataan sideriittimalmina[2].
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rauta(II)karbonaattia voidaan valmistaa +2 hapetusluvun rautayhdisteiden kuten rauta(II)kloridin ja natriumkarbonaatin reaktiolla:
- FeCl2 + Na2CO3 → FeCO3 + 2NaCl
Toinen tällainen reaktio on rauta(II)sulfaatin ja natriumkarbonaatin välillä tapahtuva. Nämä valmistustavat ovat suhteellisen helppoja ja halpoja sekä toimivat huoneenlämpötilassa, mutta haittapuolena on tuotteen epäpuhtaus; siihen muodostuu ilman hapen vaikutuksesta ruosteeksi hapettuvia sivutuotteita.[3]
Laboratorio-oloissa puhdasta rautakarbonaattia voidaan valmistaa hajottamalla rauta(II)oksalaatti dihydraattia (FeC2O4·2H2O) korkeassa lämpötilassa (380 °C) ja paineessa (2000 baaria) tai ammoniumkarbonaatin ((NH4)2CO3) reaktiolla kidevedettömän rauta(II)kloridin kanssa. Vielä yksi valmistustapa toimii sekoittamalla natriumvetykarbonaattia (NaHCO3) rauta(II)sulfaattiliuokseen suuressa paineessa (noin 202 baaria) hiilidioksidi-ilmakehässä ja 160 °C lämpötilassa. Nämä menetelmät soveltuvat huonosti teolliseen mittakaavaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Haynes, William M. (toim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 67. (97. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.12.2020). (englanniksi)
- ↑ Siderite mindat.org. Viitattu 17.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b William G. Lyon: USA patentti US4657752A: Process for preparing ferrous carbonate patents.google.com. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)