Mononukleoosi
| Mononukleoosi | |
|---|---|
 Suurentuneita imusolmukkeita mononukleoosipotilaan kaulalla. |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | B27 |
| ICD-9 | 075 |
| MedlinePlus | 000591 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Mononukleoosi (kreik. monos 'yksin' + lat. nucleus 'pähkinänsydän'), kansanomaisesti myös "pusutauti", on Epstein–Barrin viruksen aiheuttama tartuntatauti, johon liittyy usein kovaa kurkkukipua. Tauti on tavallisin nuorilla, ja se tarttuu syljen, veren tai kosketuksen välityksellä.
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkulapsilla EBV-infektio saattaa mennä ohi huomaamatta tai aiheuttaa vain lievän kuumetaudin. Vanhemmilla potilailla oireet voivat olla paljon voimakkaammat: korkeaa kuumetta, nielutulehdusta, lihaskipuja, imusolmukkeiden ja pernan suurenemista. Joissain tapauksissa myös maksatulehdusta esiintyy. Joka kuudennella potilaalla tauti alkaa silmäluomien turvotuksella. Joka kymmenennellä potilaalla esiintyy punapilkkuista ihottumaa.
Patofysiologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mononukleoosin aiheuttaa yleensä Epstein–Barrin virus (EBV) ja harvinaisissa tapauksissa sytomegalovirus. EBV tarttuu pääasiassa syljen välityksellä esimerkiksi limakalvokontaktissa, mistä nimitys "pusutauti". Taudin itämisaika on 30–50 vuorokautta.[1]
Diagnosointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mononukleoosin varmistamiseksi voidaan tutkia potilaan verenkuva tai tehdä mononukleoosia tunnistava pikatesti. Epäselvissä tapauksissa voidaan määrittää verestä vasta-aineita Epstein–Barrin virukselle. Kurkkukipuisilta mononukleoosipotilailta tutkitaan yleensä myös nieluviljely, koska usein potilaalla on samanaikaisesti streptokokin aiheuttama nielutulehdus eli angiina.
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleensä mononukleoosi paranee itsestään muutaman viikon kuluessa. Kuumetta saattaa kuitenkin jatkua 1–6 viikkoa. Epstein–Barrin virukseen sopivaa täsmälääkettä ei ole, ja antibiootit eivät virukseen tepsi.
Epidemiologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvioiden mukaan noin 90–95 prosentilla maailman ihmisistä on Epstein–Barrin viruksen vasta-aineita, jotka ovat syntyneet aikaisemmasta altistumisesta virukselle. Viruksen tarttuminen lapsuudessa voi olla oireeton, joten mononukleoosi on tyypillisesti hygieenisessä ympäristössä kasvaneiden länsimaisten nuorten aikuisten tauti.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hedman, Heikkinen, Huovinen, etc: Mikrobiologia 1: Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet, s. 545–554. Helsinki: Duodecim, 2012. ISBN 978-951-656-256-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]