Rauha Kejonen
Rauha Kejonen (s. 17. elokuuta 1955 Nurmes) on suomalainen prosaisti ja runoilija.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kejosen vanhemmat ovat Silja (o.s. Korhonen) ja Eino Kejonen. Kirjoittamista Kejonen on opiskellut muun muassa Mikkelin kirjoittajaopistossa (1979)[1] sekä Tove Idströmin, Outi Nyytäjän, Reko Lundánin ja Pauliina Hulkon vetämillä kursseilla.
Kejonen työskenteli Pielisjärven tuomiokunnassa, sittemmin Nurmeksen käräjäoikeudeksi muuttuneessa alioikeudessa toimistosihteerinä vuosina 1974–2009.[2][3] Vuodesta 2010 lukien hän on ollut vapaa kirjailija. Kirjailijantyönsä ohella Kejonen toimi kirjallisuuskriitikkona vuosina 2010-2022.[4] Hän on myös opettanut kirjoittamista Nurmeksen kansalaisopistossa, missä hän veti Luovan kirjoittamisen piiriä vuosina 2010–2018[4]. Sanomalehti Karjalaisen kolumnistina Kejonen toimi vuosina 1996–2000 ja paikallislehti Ylä-Karjalan kolumnistina hän on toiminut vuodesta 2006 lukien[1].
Kejonen on myös taidemaalari. Nurmeksessa hänellä on ollut kaksi omaa taidenäyttelyä vuosina 1997 ja 2010 sekä runotaulujen näyttely Helsingissä vuonna 1992[4] ja Nurmeksessa vuonna 1993. Lisäksi hän on osallistunut useisiin Ylä-Karjalan Taideyhdistyksen yhteisnäyttelyihin.
Suomen Näytelmäkirjailijaliiton jäsen Kejonen on ollut vuodesta 1987 lukien[2], Suomen arvostelijain liiton jäsen vuodesta 1986 ja Suomen Kirjailijaliitto r.y:n jäsen vuodesta 2001.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Novellikokoelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vene kiertää ympyrää. Helsinki: Tai-teos, 1995. ISBN 951-96727-2-9
Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kivinen lintu. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1906-8
- Toisenlainen elämä. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3094-0
- Täydellinen sovitus. Tampere: Sanasato, 2009. ISBN 978-952-5804-00-3
- Huuto. Tampere: Sanasato, 2012. ISBN 978-952-5804-32-4
- Jumalaa tapaamassa. Tampere: Sanasato, 2015. ISBN 978-952-5804-99-7
- Miina ja Manta – pienen navetan vastaisku suurmaitoteollisuudelle. Joensuu: Kirjokansi, 2018. ISBN 978-952-7142-96-7
Runokokoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jos näkisi sen hiljaisuuden. Joensuu: Kirjokansi, 2015. ISBN 978-952-99939-8-7
- Esteiden evankeliumi. Joensuu: Kirjokansi, 2016. ISBN 978-952-7142-56-1
- Katoamisen kirkkaus. Joensuu: Kirjokansi, 2017. ISBN 978-952-7142-86-8
- Kukaan ei ole poissa. Helsinki: ntamo, 2021. ISBN 978-952-215-817-8
Kuunnelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Raakel Raakel, 1987[2]
- Mustaviinimarjat, 1987[2]
- Kolme nukkea, 1988[2]
- Matkustajakoti, 1990[2]
- Tyrmäystipat, neljä pakinaa, 2000[1]
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvakäsikirjoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laulujen sanoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Immanuel-joulunäytelmään kuusi laulua, kantaesitys 1989, säveltänyt Seppo Paakkunainen (esitetään kerran vuodessa jouluaaton aattona Nurmeksen kirkkopuistossa)[1]
- Maitohorsmat kukkivat, Love Kustannus Oy 2002, yksi laulu, säveltänyt Eero Ojanen[1]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1. palkinto Contactor-ylioppilaslehden kirjoituskilpailu 1973[1]
- 3. palkinto Kansan Sivistystyön Liiton proosakilpailu 1979[1]
- 2. palkinto J. H. Erkon kirjoituskilpailu 1982[2]
- Kunniamaininta Tammen ja City-lehden novellikilpailu 1986[1]
- 1. palkinto Lapuan hiippakunnan kirkkodraamatekstikilpailu 1991[2]
- 1. palkinto Lahden runomaraton 1991[2]
- 1. palkinto Lyhytelokuvakäsikirjoituskilpailu Pohjois-Karjala 1992[2]
- Nurmeksen kaupungin kulttuuripalkinto 1992[1]
- Pohjois-Karjalan Kirjailijayhdistys Ukrin Vuoden kynä 1995[1]
- 1. palkinto Anjalankosken valtakunnallinen lyhytelokuvien kilpailu 1996[2]
- 1. palkinto (yksi kolmesta palkitusta) TV 1 Draama Sukupolveni unta –elokuvakäsikirjoituskilpailu 1998[2]
- Kunniamaininta Verkkolehti Usvan lyhytnovellikilpailu 2010[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Kejonen, Rauha Kirjasampo. Viitattu 31.7.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Vieraana Rauha Kejonen Yle Vintti. 13.12.1999. Viitattu 15.1.2024.
- ↑ Kejonen, Rauha: Ammattina kirjailija: Rauha Kejonen 25.9.2020. Suomen Kirjailijaliitto ry. Arkistoitu 12.4.2024. Viitattu 15.1.2024.
- ↑ a b c Rauha Kejonen Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat – Finlands Dramatiker och Manusförfattare ry. Viitattu 15.1.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjois-Karjalan nykykirjailijoiden matrikkeli (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rauha Kejonen – Huuto. Keskisuomalaisen kritiikki.
- https://www.kritiikinuutiset.fi/2017/11/02/itsesensuuria-klikkiotsikoita-ja-apurahoitusta/
- https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kulttuuri/item/194278-omakohtainen-kokemus-kirvoitti-kirjoittamaan-rauha-kejonen-puolustaa-pienia-tiloja (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://naytelmat.fi/a/ant-111
- Eija Komu: Nurmeksen Savikylästä kuuluu Rauha Kejonen ääni, jossa mystikkoa ja paradokseja karjalainen.fi. 25.3.2021. Viitattu 11.7.2021.