Ratu-kortisto

Ratu-kortisto on Talonrakennusteollisuus ry:n ja Rakennustieto Oy:n julkaisema rakennustuotannon ammattilaisille tarkoitettu tietopankki, jonka ensimmäiset ohjeet julkaistiin toukokuussa 1974. Vuosina 1974–2007 kortistoa julkaistiin painettuina tietokortteina ja käsikirjoina, vuodesta 2000 lähtien myös CD-muodossa ja vuodesta 2008 lähtien se on ilmestynyt Ratu Net -nimisessä verkkopalvelussa. Palvelu sisälsi vuonna 2012 lähes 8000 sivua tietoa, josta vajaa 2000 sivua on aineiston venäjänkielistä käännöstä. Ratu-kortisto sisältää ohjeistuksia esimerkiksi työmenetelmiin, laadunvarmistukseen ja työturvallisuuteen liittyen sekä mallipohjia suunnittelutyön avuksi.

Ratu-kortisto syntyy

Ratu-kortiston historia alkaa vuodesta 1972, jolloin valtiovarainministeriön järjestelyosaston aloitteesta ryhdyttiin koeluontoisesti laatimaan talonrakentamisen tuotantotiedostoa. Päämääränä oli rakennustoiminnan tuottavuuden parantaminen. Talonrakennusalan taloudellisuusstandardien alustava laadinta käynnistyi kesäkuussa 1973 professori P-O Jarlen ja toimitusjohtaja Lauri Reunalan allekirjoittamalla sopimuksella. Tutkijoina ja tutkimuksen vetäjinä toimivat DI Jorma Ahokas VTT:n rakennustalouden laboratoriosta ja DI Juhani Kiiras TKK:n rakentamistalouden laboratoriosta. Yhteistyön osapuolina olivat valtiovarainministeriö, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, 24 rakennusliikettä, 4 julkishallinnon rakennusvirastoa ja rakentajaorganisaatiot (Suomen Rakennusteollisuusliitto, Suomen Rakennusurakoitsijaliitto ja Suomen Rakennusliikkeiden Liitto). Kaikki yhteistyökumppanit osallistuivat hankkeen rahoitukseen. Osarahoittajina olivat alkuaikoina myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA ja myöhemmin myös Työsuojelurahasto. Kilpailun perusteella valittiin julkaisijaksi Rakennustietosäätiö ja sen tytäryhtiö Rakennustieto Oy.

Vuonna 1974 valmistuivat ensimmäiset RT-tuotantotieto-ohjekortit, joita oli yhteensä 58 kappaletta.

Ratu-kortiston ensimmäinen päivitys

Ensimmäiset yleiseen käyttöön julkaistut Ratu-kortit olivat Elementtityö, asuinkerrostalo. Ulkoseinät. Vastaanotto ja välivarastointi, asennus ja kiinnitys ja juotos, Pitkälaatat, asuinkerrostalo. Laatat. Vastaanotto ja välivarastointi, asennus ja juotos, Elementtityö, asuinkerrostalo. Laatat. Vastaanotto ja välivarastointi, asennus ja juotos ja Elementtityö, asuinkerrostalo. Kantavat sisäseinät. Vastaanotto ja välivarastointi, asennus ja juotos. Ne ilmestyivät toukokuussa 1974 osana elementtitöiden ohjekorttisarjaa.

Ratu-tutkimus

Tutkimuksesta vastasi alusta lähtien Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT:n rakennustalouden laboratorio. Ensimmäiset RT-tuotantotieto työmenetelmä- ja menekkikortit ilmestyivät vuonna 1974. Numeron 001 sai elementtityön menekkejä esittelevä kortti. VTT selvitti tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja laati Ratun menetelmä- ja menekkikortteja 20 vuotta. Sen tehtävä Ratu-tiedoston laadinnassa oli moninainen: oli luotava käsitteet, tiedon keruujärjestelmä, ohjeistettava tiedonkerääjät työmailla ja suunniteltava tulosten julkaisumuoto. Tiedonkerääjien ohjaamista avusti Insinöörijärjestöjen koulutuskeskus Insko, joka järjesti vuosittain tiedonkeruun valmennustilaisuuksia. Samalla valikoitui merkittävä joukko lähinnä rakennusliikkeiden palveluksessa olevia henkilöitä, jotka tunsivat Ratun tavoitteet, sisällön tekemisen taustat ja Ratu-tietojen käyttötavat. Nämä Inskon kurssit olivat samalla tuotannonsuunnittelun valmennustilaisuuksia.

Ratu-kortteja laadittiin alussa rakennustyömaitten yleisimmistä töistä. Alkuaikoina tiedot kerättiin pääasiassa kerrostalotyömailta, koska niitä oli 1970-luvun Suomessa paljon. Ratu-tiedoston esikuvana oli ollut ruotsalainen Metod och data -tiedosto, joka oli Ruotsin urakoitsijajärjestön (Byggentreprenörföreningen) sisäinen tietolähde.

Ratu-projektin ohjelma oli suunniteltu siten, että siihen osallistuvat yritykset saattoivat koko projektin ajan käyttää hyödykseen projektin välituloksia ja näin parantaa samalla omia tuotannonsuunnittelu- ja kehittämismenetelmiään. Projektin tulosten saattamiseksi mahdollisimman laajasti aktiiviseen käyttöön laadittiin hyödyntämisohjelma koulutusaineistoineen. Vuosien varrella VTT:n rakentamistalouden laboratorion tutkijat kehittivät tiedonkeruuta, tuotantotietojen soveltamista yritysten toiminnassa ja samalla itse rakennustyön tuottavuuden seurantaa ja mittaamista yrityksissä. Ratu-tutkimus eteni ripeästi ja muuraustöiden kehitystyöhön tulivat mukaan myös Oy Lohja Ab, Oy Paraisten Kalkki Ab ja Tiiliteollisuusliitto ry. Vastaavasti elementtirakentamista kehitettiin yhdessä Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön (SBK) ja teräsrakentamista Teräsrakenneyhdistyksen ja Rautaruukki Oy:n kanssa.

Korjaus- ja kunnossapitotöiden tuotantotiedoston laadinnasta vastasi aluksi rakennushallitus. Projektissa olivat mukana lisäksi puolustusministeriön rakennusosasto, Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja Valtionrautatiet sekä erillissopimuksella rakentajaorganisaatiot (SRUL, SRLL ja SRTL). Vuonna 1979 myös tämä osuus siirtyi Ratu-projektin yhteyteen.

Ratu-kortisto käyttöön

Vuonna 1979 valmistui perusteellinen koulutusaineisto nopeuttamaan uuden tiedon käyttöönottoa yrityksissä. Vuosien 1982–1983 aikana Ratu-tutkimustyö ja ohjeitten laadinta oli lähes pysähdyksissä. Vuonna 1984 tehtiin perusteellinen Ratu-kortiston tilaa ja kehitystarpeita selvittävä tutkimus, jonka viesti oli selkeä: kymmenen vuoden aikana oli tapahtunut muutoksia erityisesti elementtirakentamisessa ja uusilta aihealueilta, kuten teräsrakentamisesta, tarvittiin tietoa.

Ratu-hanke

Rakentajaorganisaatiot (Suomen Rakennusurakoitsijaliitto SRUL, Suomen Rakennusteollisuusliitto SRTL ja Suomen Rakennusliikkeiden liitto SRLL) perustivat Ratu-hankkeen vuonna 1985 ja se oli Rakennustietosäätiön ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen sopimusosapuolena. Ratu-hankkeen puolelta puuhamiehinä toimivat ins. Reijo S Lehtinen ja ins. Jari Kankaro. Reijo S Lehtinen toimi tuolloin projektin vastuullisena johtajana ja tuo tehtävä jatkuu edelleen. Ohjekorttien laadinta käynnistyi uudelleen, 1986 ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön tuotenimi Ratu-kortisto. Vuonna 1991 Suomen Rakennusteollisuusliitto, Suomen Rakennusurakoitsijaliitto ja Suomen Rakennusliikkeiden liitto yhdistyivät ja syntyi Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry. Ratu-korttien tekeminen jatkui kuitenkin entiseen malliin. 1990-luvun alkupuolen lama puraisi pahasti rakennusalaa ja tutkimuspanostusta supistettiin jälleen. Tuotantotietouden tarve oli kuitenkin suuri kilpailtaessa vähistä urakoista ja niinpä selvitettiin vaihtoehtoja laatia Ratu-kortteja VTT:tä edullisemmalla tavalla. Kortteja teetettiin insinöörityönä, osana diplomityötä. Ratu-korttien laadintavastuu siirtyi Rakennusteollisuuden Keskusliiton hallituksen päätöksellä (20.1.1995) Mittaviiva Oy:lle, jossa VTT:ssä Ratu-tutkijana toiminut DI Anssi Koskenvesa kokosi tehokkaan tiimin jatkamaan Ratu-tuotantotiedoston laadintaa ja ylläpitoa. Mittaviiva Oy on ollut siitä lähtien Ratun tutkimusyksikkö.

Ratu-hankkeen johtoryhmässä tutkimustyötä ohjaamassa olivat vuonna 2012 ainakin seuraavat tahot:

• NHK Rakennus Oy
• NCC Rakennus Oy
• Peab Oy
• Rakennusliitto ry
• Rakennusosakeyhtiö Hartela
• Skanska Talonrakennus Oy
• SRV Rakennus Oy
• Talonrakennusteollisuus ry
• YIT Rakennus Oy

Ratu-kortiston multimedia- ja käännösprojektit

Ratu-aineistoa on käännetty venäjäksi kehitysprojekteissa vuosina 1998–2008. Projektien tuloksena on syntynyt noin 200 julkaisua ja vajaat 2000 sivua. Keskeiset työmenetelmäohjeet on myös videoitu ja käännös- ja videomateriaalista on tuotettu Matti Väätäisen ja Timo Pässilän vuosina 2000–2001 kehittämän multimedia-idean pohjalta verkkopohjainen DigiRatu opetuskäyttöön. DigiRatun kehitti vuosina 2007–2010 kouvolalainen Osuuskunta Digital Robot Finland. Vuonna 2014 DigiRatua jakelivat Finedu-säätiö ja Digital Robot Finland osk.

Ratu-aineistoa käännettiin ja DigiRatua lokalisoitiin vuosina 2011–2013 myös viroksi DigiEduET-hankkeessa, joka kuului osin EU:n rahoittamaan Central Baltic Interreg IV A -ohjelmaan. Tavoitteena oli tuottaa rakentamisen digitaaliset opetusaineistot ja tietopalvelut virolaisten käyttäjien käyttöön ja parantaa suomalaisten rakennustyömaitten laatua lisäämällä onnistunutta kommunikaatiota suomea ja viroa puhuvien rakennusammattilaisten keskuudessa. Vuonna 2014 palvelu julkaistiin myös englanniksi.

DigiRatua käyttäviä rakennusalan oppilaitoksia on Suomessa, Virossa ja Venäjällä.

Katso myös

• RT-kortisto