FWB-yhdistys

FWB-yhdistys ry (vuosina 1980–2017 Ratsujalostusliitto ry) on suomalainen yhdistys, jonka toiminnan päätarkoituksena on edistää suomalaisen lämminveriratsun jalostusta ja kasvatusta. Yhdistys toimii yhteistyössä Suomen Hippoksen, Suomen Ratsastajainliiton sekä eurooppalaisten kasvattajajärjestöjen kanssa.

Yhdistys järjestää vuosittain useita tapahtumia, kuten näyttelyitä, kilpailuja ja seminaareja. Nuorille ratsuille tarkoitettuja tilaisuuksia ovat esimerkiksi Kyvyt esiin 2–3-vuotiaille, Laatuarvostelu 4-vuotiaille ja Breeders' Prize 6-vuotiaille.

Historia

Ori Flüchtling 1 vuonna 1926

Ratsujalostusliitto perustettiin vuonna 1926 nimellä Hevosjalostusliitto lämminverisiitosta varten. Perustamisvaiheessa liiton tarkoituksena oli kehittää ja jalostaa Suomen oloihin soveltuva lämminverinen hevonen, joka soveltuisi sekä urheilu- että sotilaskäyttöön. Perustamiskokous pidettiin Helsingissä 26. huhtikuuta 1926. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin jäseniksi tilanomistaja E. Dahlström, eversti G. D. von Essen, eversti V. Forssell, tilanomistaja A. Hamberg, johtaja N. Kavaleff, kunnallisneuvos J. Meurman, tilanomistaja K.H. Mäkinen, eläinlääkintäeverstiluutnantti H. Tallqvist ja paroni R. Wrede.

Toimintansa aluksi liitto ryhtyi keräämään tietoja Suomessa olevista siitokseen soveltuvista täysi- ja puoliverihevosisista sekä valmisteli hevosten hankintaa Saksasta. Liiton edustajia matkusti Saksaan tutustumaan siittoloiden tarjontaan ja lisäksi neuvoa kysyttiin ruotsalaisilta ja norjalaisilta asiantuntijoilta. Kerättyjen tietojen pohjalta päädyttiin hankkimaan hannoverinhevosia suomalaisen ratsujalostuksen perustaksi. Cellen siittolasta ostettiin oriit Flingrad ja Flüchtling. Vuonna 1926 tuotiin Suomeen lisäksi 13 hannoveritammaa.

Alkuvuosinaan liitto kohtasi paljon kritiikkiä ja vastustusta. Suomalaisten maatiaishevosten katsottiin riittävän senhetkisiin tarpeisiin sekä siviili- että sotilaskäytössä ja jyrkimmin suhtautuvat pitivät lämminverihevosten maahantuontia ja kasvatusta jopa suoranaisena uhkana suomenhevoselle. Toiset suhtautuivat kuitenkin uuteen jalostussuuntaan myönteisesti, sillä esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa oli jo saatu hyviä tuloksia hannoverilaisten ratsujen soveltuvuudesta pohjoisiin oloihin.

Liitto ryhtyi pitämään kantakirjoja ja luetteloita lämminverisistä ratsuhevosista. Kantakirjaan A merkittiin puhdasrotuiset hannoverilaiset hevoset, luetteloon B muut lämminveriset tai sekarotuiset tammat ja kantakirjaan C englantilaiset täysiveriset. Vuonna 1933 perustetun C-osan viralliseksi nimeksi tuli Suomen täysiverisiitoskirja.