Rantavuori
Rantavuori on Naantalissa, Rymättylässä Otavan saarella Ahteentaassa sijaitseva merenrantakallio, joka kohoaa merestä 45 metrin korkeuteen. Jyrkästi merestä nouseva kallioselännejakso on 24 hehtaarin laajuinen rajautuen ympäröiviin peltoihin ja metsäkaistaleisiin. Vesi- ja ympäristöhallituksen vuoden 1995 julkaisussa Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä Rantavuori sai inventoinnin, valtakunnallisesti merkittävän kallioalueen suojelurajauksen. Kallioalueen maisemallisia arvoja pidetään hyvin merkittävänä, kun geologisia ja biologisia arvoja merkittävänä. Rantavuoren arvoluokka eli luonnon- ja maiseman suojelullinen merkitys on 4, eli kyseessä on luonnonarvoiltaan arvokas kallioalue.[1]
Rantavuori on suosittu näköalapaikka. Rantavuoren huipulta on hyvä näkymä etelään ja länteen saaristoon ja pohjoiseen metsäisiin viljelysmaisemiin. Kallioalueen länsiosan etelärinteellä on massiivinen mereen laskeva jyrkänne, joka erottuu kauas. Rantavuori erottuu maisemasta myös mantereen suunnalta katsottaessa melko kaukaa.[1]
Kallion geomorfologisesti merkittävin kohta on kiillegneissin liuskeisuutta myötäillen merestä 40 metriä kohoava eteläjyrkänne. Jyrkännemaisemat ja selänteiden väliset syvät halkeamat ja raot muodostavat edustavan mosaiikkimaisen kalliomaiseman jota pidetään tavanomaista erikoisempana. Kallioselännejakson lakiosat ovat melko voimakkaasti kumpuilevaa kalliomännikkömaastoa, joita erottaa matalat kalliopainanteet. Etenkin länsiosan jyrkillä rinteillä silokallioalueet ovat edustavia.[1]
Biologisilta arvoiltaan kallioalue on merkittävä ja monipuolinen. Kasvillisuus on osin varsin edustavaa, ja silokallioiden sekä paisteisten avokalliorinteiden jäkäliköitä ja kallioniittyjä on varsin runsaasti. Näillä paikoilla esiintyy muun muassa napa- ja kymyjäkäliköitä sekä kalliokieloja ja isomaksaruohoja. Etelärinteen jyrkänteen alapuolella on pensaikkoinen lehtoreunus, joka muuttuu rannassa tervaleppäkorveksi. Paikalla kasvaa taikinanmarjaa ja hiirenporrasta. Silokallioseinämillä ja pystyseinämillä on varsin edustavasti niukkaravinteista kalliokasvillisuutta kuten kalliopalmikkosammalta ja kallioisokarvetta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Heikkinen, Risto & Husa, Jukka: ”LIITE 1. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä - yleiskuvaukset ja tärkeimmät arvot”, Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä, s. 146–147. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja: sarja A 210) Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1995. ISBN 951-53-0089-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.9.2017).