Rantametsä

Rantametsä on vesistön, etenkin joen tai puron rantaviivan läheisyydessä kasvava metsävyöhyke. Se poikkeaa elinympäristönä läheisestä ylängöstä, koska kosteutta on enemmän ja tulvavesi huuhtelee maaperää säännöllisesti. Kasvi- ja eläinlajit ovat sopeutuneet tähän. Myös lämpötilanvaihtelut pienempiä sekä vuorokauden että vuoden tasolla. Jos joki pysyy avoimena, rantametsän talvet ovat leudompia, kesät aina hiukan viileämpiä kuin ylängöllä, ja samalla tavalla yön ja päivän lämpötilaero on vesistön tasaavan vaikutuksen takia pienempi kuin ylängöllä.

Rantametsiä kasvaa luonnostaan jokivarsilla Afrikan ja Amerikan kuivilla alueilla, esimerkiksi preerialla ja savannilla, missä ylängöt ovat liian kuivia metsän kasvua varten.

Varsinkin silloin kun ylängöllä viljellään peltoja, rantametsät ovat tärkeitä suojavyöhykkeitä sekä vesistön että peltoylängön kannalta. Ne vähentävät ravinteiden huuhtoutumista pellolta vesistöön ja estävät siten rehevöitymistä. Toisaalta ne suojaavat peltoja joen tulvimiselta.

Myös Suomessa maanviljelijöitä rohkaistaan jättämään suojavyöhyke jokien varteen. Suojavyöhykkeellä ei välttämättä kasva metsää. Sortumaherkillä penkoilla suositellaan kuitenkin kasvatettavaksi puita tai pensaita.

Myös silloin kun ylängöllä harjoitetaan metsätaloutta, suositellaan rannan lähituntumassa kasvava metsä jätettäväksi hakkaamatta. Rantametsät ovat tärkeitä paitsi maiseman, myös luonnon monimuotoisuuden takia.