Rantakylä (Joensuu)

Pihanäkymä Latolankadulla vuonna 2007.

Rantakylä on kaupunginosa ja lähiö Joensuussa. Rantakylässä on laaja liikekeskusta, uimahalli, kirkkoja ja useita kouluja. Vuonna 2022 Rantakylässä asui noin 8 582 asukasta. Naapurikaupunginosia ovat lännessä Mutala ja idässä Utra. Pohjoisessa Rantakylä rajoittuu Kontiolahteen ja etelässä Pielisjokeen.

Alueella on sekä kerrostaloja että pientaloja. Rantakylä oli Joensuun ensimmäinen lähiö; sen rakentaminen alkoi 1970-luvun alussa.

Rantakylä jakautuu viiteen pienalueeseen. Niitä ovat Pataluoto, Koillispuisto, Tuulipuisto, Onkimiehenpuisto ja Rantakylän koulu.

Paikallinen leima

Itä-Suomen yliopiston maantieteen tutkija Jussi Semin 2010-luvun puolivälissä tekemän tutkimuksen mukaan Rantakylä–Utran asukkaat eivät itse pidä aluetta niin huonona, kuin se yleisissä mielikuvissa usein esitetään. Sen sijaan useat asukkaat olivat asuinalueeseensa tyytyväisiä.

Sanomalehti Karjalaisen verkkoäänestyksessä heinä–syyskuussa 2020 Rantakylä nousi Joensuun parhaaksi asuinalueeksi. Karjalaisen verkkoäänestyksessä Joensuun parhaasta kaupunginosasta voittajaksi nousi 203 äänellä Rantakylä, kun ääniä annettiin noin 2 000.

Alueen kehitykseen tehdyt panostukset ovat nostaneet alueen imagoa hiljalleen koko kaupungin asukkaiden silmissä.

Kouluja

Ilkivallasta kärsinyt entinen Rantakylän koulu purettiin syksyllä 2020.

Kaupunginosan kouluja ovat Rantakylän normaalikoulu ja Pataluodon koulu. Riverian eli ammatillisen oppilaitoksen logistiikan ja maanrakennusalan koulutus sekä osa metsäalan koulutuksesta on toiminut vuodesta 2018 lähtien Jukolankadulla. Joensuun yhteiskoulun lukio muutti Rantakylästä keskustaan vuonna 2014. Vuonna 2018 Pataluodonkadulle valmistui uusi normaalikoulu, jonka on tarkoitus korvata entinen Rantakylän koulu. Rantakylän normaalikoulu on elokuussa 2018 toimintansa aloittanut Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu, joka tarjoaa yhtenäisen opinpolun perusasteen 1.–9. luokilla. Rantakylän koulu purettiin syksyllä 2020.

Seurakunta

Rantakylä itsenäistyi Utran kanssa Joensuun seurakunnasta omaksi Rantakylän seurakunnakseen vuonna 1983. Rantakylän kirkko valmistui pari vuotta aiemmin, vuonna 1981.

Urheilupaikkoja

Rantakylässä on uimahalli, pallokenttiä, tenniskenttä, urheiluhalli ja kuntosaleja. Lenkkeily- ja hiihtoreitit ovat laajat, pyörätieverkosto on tiheä ja lapsille on pulkkamäkiä. Lämpövoimalan vieressä oli hyppyrimäki vuosina 2000–2009. Se purettiin vähäisen käytön ja ilkivallan takia.

Rantakylän liikuntahalli on vuoden 2019 alussa Joensuun Rantakylään rakentunut liikunta-ja urheiluhalli. Jippo on yksi hallin omistajaseuroista yhdessä FC Hertan ja Jippo Junioreiden kanssa.

Halli mahdollistaa tasokkaat olosuhteet jalkapallolle talviaikana ja siksi yhteinen hallihanke oli erittäin tärkeä myös Jipolle. Lisäksi kevään 2019 aikana hallin yhteyteen rakentui muun muassa omistajaseurojen yhteinen toimisto.

Rantakylän historiaa

Pataluodon alueella oli asukkaita noin 7 000 vuotta sitten. Vuoden 2015 lopussa Rantakylän ja Utran kaupunginosissa asui 12 723 asukasta.

Rantakylän ja Utran alueet ovat kuuluneet moneen pohjoiskarjalaiseen kuntaan. Ensimmäinen kuntaorganisaatio, johon nykyiset kaupunginosat kuuluivat, oli Liperin suurpitäjä. Vuonna 1857 Rantakylän ja Utran alueet liitettiin Kontiolahteen. Kontiolahden alaisuudessa Utrasta kehittyi pohjoiskarjalaisittain vahva teollisuus.

Pielisensuun kunta irtosi Kontiolahdesta vuonna 1922. Joensuun läheisyyden vuoksi Pielisensuun taajama-alueista tuli Joensuun esikaupunkialueita, joihin kuuluivat myös Utra ja nykyisestä Rantakylästä Pataluodon alue. Pielisensuun kunnan itsenäisyyttä kesti vuoteen 1954 saakka, jolloin kunta liitettiin Joensuuhun.

Nykyisen Rantakylän alueen vanhin tiheämpi asutus alkoi muodostua 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Ranta-Mutalatien varsille. Siellä Mutasen tilan maille asettui vuokralaisia ja ensimmäiset näistä olivat Karsikon ja sittemmin myös Pekkalan sahojen työläisperheitä. Työläiset saivat sahoilta sahatavaran edullisesti rakentamiaan mökkejä varten. Mutalasta haarautuvan Utrantien varsille Pataluotoon saakka nousi nelisenkymmentä pientä taloa ja mökkiä ilman kaava- tai rakennusmääräyksiä.

Vuonna 1967 laadittu Joensuun kaupungin ja sen ympäristön yleissuunnitelma jatkoi Rantakylän alueen suunnittelua. Yleissuunnitelmassa Rantakylä oli visioitu jo täysipainoiseksi lähiöksi, jossa olisi oma keskus. Sinne suunniteltiin muun muassa kolme koulua, kirjasto, liikekeskus ja urheilukentät. Rantakylästä tavoiteltiin Mutala–Rantakylä–Utra-alueen pääkeskusta. Suunnitelmassa esitettiin tavoite, että puolet Rantakylän tulevasta asuntokannasta sijoitettaisiin kerrostaloihin ja puolet pientaloihin.

Rantakylän ensimmäinen moderni asemakaava laadittiin vuonna 1967 ja se vahvistettiin sisäasiainministeriössä seuraavana vuonna. Kaavakartan signeerasi kaupunginarkkitehti Mauno Tuomisto. Suunnittelualue rajautui etelässä Utrantiehen, lännessä Mutalan kaupunginosaan ja pohjoisessa nykyisen Koillisväylän eteläpuolella olevalle metsäalueelle. Kaavan myötä muodostettiin nykyinen Rantakylän länsiosa. Kaava-alueen tärkeimmät uudet sisäiset väylät olivat pohjois–etelä-suuntaiset Rantakylänkatu ja Riihisärkänkatu sekä itä–länsi-suuntaiset Venetie ja Ruuhitie. Lisäksi kaavaan sijoitettiin Utrantie, joskaan vielä tässä vaiheessa sitä ei viety Utraan saakka.

Rantakylässä kerrostalokorttelit tavoiteltiin rakennettavaksi yhtenäisesti korkeuksien, rakennusten muotojen, julkisivujen ja istutusten osalta kaavoittajan erillisten suunnitelmien mukaisesti. Kerrostalokortteleihin sai toteuttaa kolmikerroksisia taloja ja niiden tonttitehokkuusluvut olivat joko 0,47 tai 0,5. Rivitalojen alue sijoitettiin kaava-alueen keskelle ja itäosaan. Ruuhitien pohjoispuoliset korttelit varattiin omakotitaloasumiseen.

Ajalleen tyypilliseen tapaan ajoneuvoliikennettä pyrittiin erottamaan jalankulku- ja polkupyöräväylistä. Toisin kuin esimerkiksi Helsingin Itä-Pasilassa tai Merihaassa, Rantakylässä ei eri liikennöintiväyliä erotettu eri tasoille, vaan Rantakylän ensimmäisessä modernissa kaavassa kevyenliikenteen väyliä suunniteltiin muiden liikennemuotojen kanssa maan tasoon. Kuitenkin myös Rantakylässä toteutettiin jossakin määrin eriyttämistä, sillä kevyen liikenteen väyliä sijoitettiin muun muassa kortteleiden välille ilman että ne olivat kosketuksissa ajoneuvoliikenteen kanssa. Yksi merkittävä toimi kevyen liikenteen järjestämisessä oli koko suunnittelualueen halkaisevan väylän suunnittelu ja toteuttaminen.

Myöhemmin tätä pohjois–etelä-suuntaista väylää on kutsuttu epävirallisissa yhteyksissä nimellä Riippapolku. Varsinaisia hoidettavaksi tarkoitettuja kaupunkipuistoja kaavan myötä suunniteltiin varsin vähän, vain pienet pinta-alat kymmeneen pientalokortteliin. Kaava-alueen keskiosaan suunniteltiin Riippapuisto. Rantakylän ja Mutalan välille jätettiin metsäalue, Ollilanpuisto, ja suunnittelualueen itäosaan sijoitettiin Soutajanpuisto-niminen metsäpuistoalue. Alueella korostui suorakulmaisuus sekä katuverkostossa että kerros- ja rivitalojen suunnittelussa.

Kirjallisuutta

• Kinnunen, Ulla: Meidän kaikkien Rantakylä : Rantakylän kyläkirja. Joensuun kaupunki, 1997. ISBN 952-5011-05-4.