Ranskanravuri

Ranskanravuri
Tyyppi:	lämminverinen
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa:	Ranska
Polveutuminen:	normandianhevonen, hunter, norfolk roadster, englannintäysiverinen
Rodun syntyaika:	1800-luku
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus:	ravuri
Tärkeimmät alueet:	Eurooppa
Ominaisuudet
Korkeus:	165—175 cm
Värit:	ruunikko, rautias
Infobox OK

Ranskanravuri (myös ranskalainen ravihevonen, ranskaksi Trotteur Français) on Ranskasta kotoisin oleva ravihevosrotu.

Ominaisuudet

Ranskanravuria ei ole varsinaisesti jalostettu rakenteen perusteella - juoksunopeutta ei suosittu sen kustannuksella. Siinä sivussa rodulle on kehittynyt ominaiseksi työhevosesi-isien perusominaisuuksia, kuten karkearakenteisuus, mutta samalla siitä löytyy jalojakin piirteitä. Se on myös perinyt esi-isiltään sitkeyden, armottoman kestävyyden ja kiltin luonteen.

Sallitut värit ovat ranskanravurilla yksiväriset: rautiaat ja ruunikot ovat yleisimpiä, kimot erittäin harvinaisia. Ranskanravureilla on usein myös valkoisia merkkejä. Säkäkorkeus vaihtelee 165 cm ja 175 cm välillä. Ranskalaiset arvostavat hevosessa kokoa, jota tarvitaan montéssa, joten harva rodun siitosori on alle 160 cm korkea.

Käyttö

Ranskanravuri on jalostettu pelkästään ravuriksi, mutta sitä on käytetty myös ranskalaisten ratsuhevosten jalostukseen, ja ranskalaisista puoliverioreista 2 % onkin ravurisukuisia. Ranskanravurit ovat erityisen suosittuja montéssa eli raviratsastuksessa, jossa hevoselta vaaditaan sekä kokoa että kestävyyttä. Varsinkin Ranskan ulkopuolella puhtaita ranskanravureita näkee vähän: jonkin verran ranskanravuria kuitenkin on monen eurooppalaisen huippuravurin, kuten Varennen, suvussa.

Historia

Noin vuonna 1836 normandialaiset vaunuhevoskasvattajat päättivät valtionsiittolan tukemana ryhtyä kasvattamaan omaa ravurirotua — olihan amerikkalaisillakin jo omansa. Jalostustyön pohjaksi valittiin omat normannitammat, joilla oli ratsasteltu metsissä ja ajeltu markkinoille. Näitä tammoja risteytettiin ranskalaisten mielenkiinnon herättäneiden englantilaisten hunter-hevosten kanssa. Young Rattler -niminen hunter löytyy jokaisen ranskanravurin sukutaulusta. Kevyt hunter paransi pikkuhiljaa raskasta normandianhevosta, joka vielä myöhemmin kehittyi parhaimmilleen englannintäysiveriristeytysten ansiosta.

Rodusta tuli hyvin suosittu. Jalostuksen seuraava ongelma oli löytää enemmän ravurityyppinen rotu: kevyt ja tottunut vetämään vaunuja. Ranskalaiset löysivätkin englantilaisen norfolk roadsterin, joka oli hyväravinen vaunuhevonen. Norfolkia käytettiinkin niin paljon, että nykyisellä ranskanravurilla on norfolk roadsterin rakenne. Tärkein jalostukseen käytetty norfolk-ori oli Norfolk Phenomenon ja englannintäysveriori vastaavasti The Heir of Linne. Näistä polveutuvat viisi varsinaista kantaoria Lavater, James Watt, Pheaton, Cherbourg ja tärkein^lähde?, Fuschia. Myöhemmin normannitammoja risteytettiin amerikkalaisilla ja kreivi Orlovin venäläisillä ravihevosilla. Näiden risteytysten seurauksena syntyneet hevoset olivat useimmiten kimoja, mikä muuten oli rodussa harvinainen väri. Rodun alun perin kehittäneet normandialaiset epäsivät kuitenkin näiltä risteytyksiltä osallistumisen kilpailuihin, joiden perusteella siitokseen soveltuvat eläimet valittiin. Toiseen maailmansotaan saakka kantakirjaan hyväksyttiin ainoastaan hevoset, joiden kilometriaika oli korkeintaan 1 minuutti 42 sekuntia. Vuonna 1942 kantakirja suljettiin hevosilta, joiden vanhemmat eivät olleet rekisteröityjä.

Vähitellen raviurheilu levisi muuallekin Eurooppaan, ja ranskanravureita vietiin paljon Ranskan ulkopuolelle. Samaan aikaan Ranskaan tuotiin amerikanravureita, joita käytettiin jonkin verran rodun jalostukseen. Muiden rotujen risteyttäminen ranskalaiseen ravihevoseen kuitenkin väheni, kun kantakirja suljettiin 1937. Kantakirja ehti olla avoin vain 15 vuotta.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskanravuri Wikimedia Commonsissa

Ranskanravuri Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)