Ranskan geologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ranskan geologia käsittää Ranskan kallioperään, maaperään ja niihin kätkeytyviin luonnonvaroihin liittyviä seikkoja.

Kallioperä ja maastonmuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Ranskan maa-alasta on alle 250 metrin korkeudella merenpinnasta, ja valtaosa maan pinta-alasta on alankoa. Alankoa on maan pohjoisosassa Bretagnen itäpuolella sekä Pyreneiden pohjoispuolella. Välimeren rannikon tuntumassa on Rhônen jokisuun alankoalue. Maan eteläisessä ja keskisessä osassa sijaitsee keskiylänkö, joka on korkeimmillaan 1900 metriä korkea. Tätä aluetta luonnehtivat graniittiset kalliot, syvät solat ja entisten tulivuorten jäänteet. Maan kaakkoisosassa sijaitsee osa Alpeista, jotka ulottuvat Välimeren seudulle saakka.[1] Alppien alueella sijaitsevat Meri-Alppeihin kuuluvat Provencen Alpit. Niiden pohjoispuolella sijaitsevat Dauphnén Alpit. Samalla seudulla sijaitsevat Mauresin ja Estérelin massiivit, jotka ovat lähellä meren rannikkoa.[2]

Alppien alueella sijaitsee myös Mont Blancin massiivi, joka sijaitsee osin Ranskassa ja osin Italiassa. Italian rajaseudulla sijaitsee Alppien korkein vuori, Mont Blanc, joka on 4810 metriä korkea. Muita Mont Blancin massiiviin kuuluvia vuoria ovat 4248 metriä korkea Tacul ja 4465 metriä korkea Mont Maudit.[3]tarvitaan parempi lähde Bretagnen alueella on Armorican massiivi, joka on vanha ylänköalue. Alueella sijaitsevat Arreévuoret ja Noiresvuoret ja niiden välissä Aulnen allas.[4] Espanjan rajaseudulla sijaitsevat Pyreneet, jotka ulottuvat luoteis-kaakkosuunnassa Atlantin Biskajanlahdelta Välimeren Lioninlahdelle.[5] Sveitsin rajaseudulla sijaitsevat Juravuoret, missä maasto on vaihtelevaa ja missä on kanjoneita ja luolia.[6]tarvitaan parempi lähde

Seisminen ja vulkaaninen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Eurooppaan kuuluvassa osassa tapahtuu maanjäristyksiä, mutta harvakseltaan ja yleensä pieniä. Merentakaisissa provinsseissa on ollut suurempia tuhoja.

Chaîne des Puys on tuliperäinen vuorijono, mutta se on viimeksi purkautunut noin 6 000 vuotta sitten.[7]

Ranskassa on ollut perinteisesti hyvät varat alumiinia, rautaa ja mangaania.[8]

Kivihiiltä louhitaan jonkun verran, mutta se on huonolaatuista ja vaikeaa hyödyntää. Maakaasua hyödynnettiin vähän 1900-luvulla, öljyntuotanto on vähäistä. Uraania louhitaan, mutta se ei riitä edes kotimaiseen kulutukseen.[9]

  1. Ray Hudson: Geographica, maailmankartasto, maanosat, maat, kansat, s. 245. Suomentanut Jorma Hannula, Outi Kaskinen, Janne Kostamo, Mikko Lantz, Olli Ruth, Heikki Seppä, Mika Tammilehto, Allan Tiitta, Matti Tikkanen, Sanna Vaalgama. H.F.Ullmann, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0
  2. Provence Alps Britannica. Viitattu 10.8.2023.[vanhentunut linkki]
  3. Mont Blanc Discover Saimaa. Viitattu 10.8.2023.
  4. Brittany Britannica. Viitattu 10.8.2023.
  5. Pyreneet Tiedonportailla.fi. Viitattu 10.8.2023.
  6. Juravuoret mikä ihana runsaudensarvi Martan matkassa. 30.7.2017. Blogger. Viitattu 10.8.2023.
  7. Chaîne des Puys Volcanoes of the World. Viitattu 17.9.2023.
  8. France: Mining, Minerals and Fuel Resources Azo mining. 2012. Viitattu 17.9.2023.
  9. France: resources and power Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.9.2023.