Rannikkorahkasammal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rannikkorahkasammal
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Erittäin uhanalainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Sammalet Bryobionta
Kaari: Lehtisammalet Bryophyta
Luokka: Sphagnopsida
Lahko: Sphagnales
Heimo: Sphagnaceae
Suku: Rahkasammalet Sphagnum
Laji: affine
Kaksiosainen nimi

Sphagnum affine
Ren. & Card.[3]

Katso myös

  Rannikkorahkasammal Wikispeciesissä

Rannikkorahkasammal (Sphagnum affine) on kookkaita ja rotevia lajeja sisältävän Sphagnum-sektion hennoin laji. Se kuuluu Sphagnaceae-heimoon ja rahkasammalten sukuun.

Yleisväriltään rannikkorahkasammal on vaaleanvihreää tai kellertävää. Rannikkorahkasammal muistuttaa kalvakkarahkasammalta (Sphagnum papillosum), etelänrahkasammalta (Sphagnum palustre) ja vaalearahkasammalta (Sphagnum centrale). Rannikkorahkasammalen varsilehdet ovat noin 1 millimetrin ja haaralehdet noin 1,5 millimetrin mittaisia. Se on kaksikotinen.

Elinympäristö ja levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Suomessa sitä esiintyy ainoastaan kymmenellä eri paikalla Lounais-Suomessa. Sen elinympäristöä ovat suot ja nimensä mukaan rannat. Suomen uhanalaisuusluokittelussa rannikkorahkasammal on erittäin uhanalainen[4]. Sen uhkia ovat ojitus, turpeenotto ja metsien muutokset. Euroopassa laji on elinvoimainen.

Seuralaislajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkorahkasammalen yleisimpiä seuralaislajeja ovat etelänrahkasammal, kalvakkarahkasammal, korpirahkasammal (Sphagnum girgensohnii), punarahkasammal (Sphagnum magellanicum) ja rämerahkasammal (Sphagnum angustifolium).

  1. Hallingbäck, T.: Sphagnum affine IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
  2. Rannikkorahkasammal – Sphagnum affine Laji.fi. Viitattu 8.8.2022.
  3. Taksonomian lähde ITIS: Sphagnum affine. Viitattu 9.9.2009. (englanniksi)
  4. Ulvinen, Tauno & Syrjänen, Kimmo: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa 2 ymparisto.fi. Viitattu 12.5.2012.