Ramazan Abdulatipov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ramazan Abdulatipov vuonna 2008.

Ramazan Gadžimuradovitš Abdulatipov (ven. Рамазан Гаджимурадович Абдулатипов; s. 4. elokuuta 1946 Gebguda, Dagestan) on venäläinen poliitikko. Hän on toiminut muun muassa Dagestanin johtajana vuosina 2013–2018 ja suurlähettiläänä. Hän on ollut Venäjän varapääministeri ja sekä Venäjän liittoneuvoston että valtionduuman jäsen.[1] Abdulatipov kuuluu avaareihin.[2]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abdulatipov valmistui ensihoitajaksi vuonna 1966 ja palveli lääkintäjoukoissa vuosina 1966–1970. Hän valmistui Dagestanin valtionyliopiston historian laitokselta vuonna 1975. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Leningradin valtionyliopistosta vuonna 1985. Abdulatipov kuului Neuvostoliiton kommunistipuolueeseen vuodesta 1973 elokuuhun 1991. Vuonna 1987 hänet nimitettiin Dagestanin kasvatustieteellisen valtionyliopiston filosofian laitoksen johtoon. Vuonna 1988 Abdulatipov muutti Moskovaan ja työskenteli puolueen tehtävissä. Hän oli ehdolla Venäjän varapresidentiksi vuonna 1991. Abdulatipov toimi Sergei Šahrain johtamassa puolueessa vuosina 1993–1995 ja oli kansallisuusasioiden sekä aluepolitiikan ensimmäinen varaministeri vuosina 1993–1994. Hän oli Venäjän varapääministeri vuosina 1997–1998 sekä Venäjän kansallisuusasioiden ministeri vuosina 1998–1999.[1]

Abdulatipov valittiin Venäjän liittoneuvostoon vuonna 1993, ja hänestä tuli sen varapuhemies vuonna 1994. Vuosina 1995–1997 hän istui valtionduumassa. Vuosina 2000–2005 hän oli jälleen liittoneuvoston jäsen. Abdulatipov toimi Venäjän suurlähettiläänä Tadžikistanissa vuosina 2005–2009. Vuosina 2009–2011 hän oli Moskovan kulttuurin valtioninstituutin rehtori. Vuosina 2011–2013 hän istui jälleen valtionduumassa. Abdulatipov on julkaissut kymmeniä kirjoja. Hän on Venäjän luonnontieteiden akatemian jäsen.[1]

Dagestanin johtajuus ja myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2013 Abdulatipov sai nimityksen Dagestanin siirtymäkauden johtajaksi Magomedsalam Magomedovin erottua. Syyskuussa 2013 hänen asemansa vakinaistettiin.[2]

Vuonna 2013 Abdulatipov totesi korruption, välinpitämättömyyden ja ahneuden romahduttaneen etenkin maatalouden ja teollisuuden siten, että ne täytyisi rakentaa uudelleen tyhjästä.[2] Hänen korruptionvastainen kampanjansa johti muun muassa Mahatškalan pormestari Said Amirovin pidätykseen kesäkuussa 2013. Dagestanin oppositio syytti kuitenkin pian Abdulatipovia itseään muun muassa korruptiosta ja kansalaisoikeuksien tukahduttamisesta.[3]

Helmikuussa 2017 Kaukasian kansalaisfoorumi hyväksyi Moskovassa ratkaisun, jonka mukaan sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset olot olivat Dagestanissa lähes katastrofaalisia. Järjestö vetosi Vladimir Putiniin Dagestanin johdon erottamiseksi ja suorien vaalien palauttamiseksi Dagestanin johtajan valinnassa. 27. syyskuuta 2017 Abdulatipov ilmoitti eroavansa Dagestanin johtajan tehtävistä. Hän vetosi ikäänsä. Radio Free Europe/Radio Liberty kuitenkin arvioi Putinin menettäneen kärsivällisyytensä tilanteeseen, jossa Abdulatipovin kaikkia merkittäviä aloitteita olivat mitätöineet Dagestanin sisäiset klaanit ja muut intressiryhmät, jotka kamppailivat keskenään resursseista.[2]

Vuosina 2018–2023 Abdulatipov oli Venäjän pysyvä edustaja Islamilaisessa yhteistyöjärjestössä.[1] Abdulatipovin nuorempi veli Ražab pidätettiin syyskuussa 2018 ja tuomittiin myöhemmin kahdentoista vuoden vankeuteen lahjonnasta ja petoksesta.[4]

Palkintoja ja tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d e f g h i j Биография Рамазана Абдулатипова Tass 17.7.2023, viitattu 25.6.2024 (venäjäksi)
  2. a b c d Liz Fuller, Daghestan's Abdulatipov Resigns, Finally Radio Free Europe/Radio Liberty 29.9.2017, viitattu 25.6.2024 (englanniksi)
  3. Valery Dzutsati, Dagestani Paper Labels Russian Policies Toward Republic ‘Zombie Politics’ Eurasia Daily Monitor 11.6.2014, viitattu 25.6.2024 (englanniksi)
  4. Valery Dzutsati, Brother of Former Dagestani Governor Sentenced to Lengthy Prison Term Eurasia Daily Monitor 5.4.2021, viitattu 25.6.2024 (englanniksi)