Ramón María Narváez
Ramón María Narváez | |
---|---|
Ramón María Narváez, Vicente López y Portañan maalaama muotokuva vuodelta 1849. |
|
Espanjan pääministeri | |
Monarkki | Isabella II |
Edeltäjä | Luis González Bravo |
Seuraaja | Manuel Pando Fernández de Pinedo |
Monarkki | Isabella II |
Edeltäjä | Manuel Pando Fernández de Pinedo |
Seuraaja | Francisco Javier de Istúriz |
Monarkki | Isabella II |
Edeltäjä | Florencio García Goyena |
Seuraaja | Serafín María de Sotto |
Monarkki | Isabella II |
Edeltäjä | Serafín María de Sotto |
Seuraaja | Juan Bravo Murillo |
Monarkki | Isabella II |
Edeltäjä | Leopoldo O’Donnell |
Seuraaja | Francisco Armero Peñaranda |
Monarkki | Isabella II |
Edeltäjä | Alejandro Mon y Menéndez |
Seuraaja | Leopoldo O’Donnell |
Monarkki | Isabella II |
Edeltäjä | Leopoldo O’Donnell |
Seuraaja | Luis González Bravo |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. elokuuta 1800 Loja, Granada |
Kuollut | 23. huhtikuuta 1868 (67 vuotta) Madrid, Espanja |
Tiedot | |
Puolue | Maltillinen puolue |
Ramón María Narváez, Valencian herttua (5. elokuuta 1800 Loja, Granada – 23. huhtikuuta 1868 Madrid)[1] oli espanjalainen sotamarsalkka ja poliitikko. Hän tuki uskollisesti kuningatar Isabella II:a ja toimi kuusi kertaa Espanjan pääministerinä vuosina 1844–1846, 1847–1851, 1856–1857, 1864–1865 ja 1866–1868.
Tunnettuun sotilassukuun syntynyt Narváez liittyi Espanjan kuninkaalliseen kaartiin jo 15-vuotiaana ja yleni nopeasti sotilasurallaan. Ensimmäisen karlistisodan aikana (1833–1839) hän oli yksi sijaishallitsija Maria Kristiinan luotetuimmista komentajista.[1] Narváez sai vuonna 1836 näyttävän voiton ja hänet nimitettiin 1838 Vanhan-Kastilian kenraalikapteeniksi.[2] Hänet valittiin samana vuonna myös parlamentin jäseneksi, mutta hän joutui lähtemään maanpakoon osallistuttuaan sotilaskapinaan vapaamielisten johtajana tunnettua kenraali Baldomero Esparteroa vastaan. Vuonna 1843 Narváez osallistui Juan Primin ja Francisco Serranon johtamaan kapinaan, jolla Espartero kukistettiin.[1][2] Hän eteni Valenciasta kohti Madridia ja valtasi pääkaupungin 24. heinäkuuta.[2]
Kuningatar Isabella nimitti Narváezin ensimmäisen kerran pääministeriksi toukokuussa 1844. Hän sai myös armeijan ylipäällikkyyden sekä Valencian herttuan ja Espanjan granden arvot.[2] Hänen ensimmäisellä pääministerikaudellaan perustettiin kansalaiskaarti, vahvistettiin uusi perustuslaki vuonna 1845 ja uudistettiin verotusjärjestelmä.[1] Narváezin hallinto muutti perustuslakia vanhoillisempaan suuntaan ja nojasi lähes diktatoriseen sotilasvaltaan. Hän joutui eroamaan pääministerin tehtävistä helmikuussa 1846, joskin palasi tehtävään parin viikon ajaksi maaliskuun jälkipuoliskolla. Narváez oli uudelleen pääministerinä lokakuusta 1847 tammikuuhun 1851, lokakuusta 1856 lokakuuhun 1857, syyskuusta 1864 kesäkuuhun 1865 ja heinäkuusta 1866 aina kuolemaansa huhtikuussa 1868 saakka.[2] Hän kuoli vain muutamaa kuukautta ennen kuin Isabella II syrjäytettiin vallasta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ramón María Narváez Wikimedia Commonsissa