Rakkaus iltapäivällä
| Rakkaus iltapäivällä | |
|---|---|
| L’Amour l’après-midi | |
 |
|
| Ohjaaja | Éric Rohmer |
| Käsikirjoittaja | Éric Rohmer |
| Tuottaja |
Pierre Cottrell Barbet Schroeder |
| Säveltäjä | Arié Dzierlatka |
| Kuvaaja | Néstor Almendros |
| Leikkaaja | Cécile Decugis |
| Pääosat |
Bernard Verley – Fréderic Zouzou – Chloé Françoise Verley – Hélène Daniel Ceccaldi – Gérard |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Les Films du Losange |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1972 |
| Kesto | 97 min. |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Rakkaus iltapäivällä (L’Amour l’après-midi) on Éric Rohmerin elokuva vuodelta 1972. Elokuva on kuudes ja viimeinen Rohmerin moraalitarinoiden sarjassa Six contes moraux.
Frédéricin ja Hélènen avioliitto vaikuttaa onnelliselta, mutta Frédéric alkaa kaivata jotakin muuta. Hän muistelee vapaata nuoruuttaan. Kerran nuoruudenystävä Chloé ilmestyy hänen työpaikalleen. Ystävyys syvenee, ja Frédéric pohtii, pysyäkö rakastamansa vaimon kanssa vai antaisiko intohimoisen rakkauden viedä. Hän palaa kuitenkin vaimonsa luokse. Tarina kerrotaan miehen näkökulmasta. Chloén kohtalo jää arvailun varaan, ja vaimon näkökulmasta ehkä vihjaavat hänen kyyneleensä.[1]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Howard Schumann, Six Moral Tales
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin’s Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.