Rakennusfysiikka
Rakennusfysiikka on tekniikan ala, joka kattaa rakennusten ja rakenteiden lämpö- ja kosteusteknisen toiminnan sekä akustiikan.[1] Rakennusfysiikkaa tarvitaan erityisesti rakentamisen ja korjaamisen suunnitteluvaiheessa. Alaa säätelevät voimakkaasti rakentamismääräykset, jotka ovat olleet voimakkaassa muutoksessa 2000-luvulla. Muutosten taustalla on rakennusten energiankulutuksen pienentämistavoitteet. Energiatehokkuusvaatimukset ovat johtaneet uusiin rakenneratkaisuihin ja rakennusmateriaaleihin. Rakennusfysiikan alalle on tyypillistä laskentaohjelmien käyttö ja standardointi. Alan tutkimusta tehdään esimerkiksi Tampereen Teknillisessä yliopistossa.[2]
Rakennusfysikaalisen suunnittelun perustehtävät lämmön osalta liittyvät energiatehokkuuteen, rakenteiden ja materiaalien säilyvyyteen ja käyttäjien kokemaan lämpöviihtyvyyteen. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa energiankulutus on pieni, rakenteet eivät rasitu ja käyttäjät kokevat lämpöolot tarkoituksenmukaisiksi. Kosteuden suhteen tavoitteena on rajoittaa ylimääräisen kosteuden tunkeutumista rakenteisiin, varmistaa rakenteiden riittävä kuivumiskyky, säilyttää rakenteet ja materiaalit sekä parantaa asunnon kosteusviihtyvyyttä. Myös sisäilman laadun parantaminen ja rakennusvaipan ilmanpitävyys ovat oleellisia osa-alueita.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Juha Vinha: Rakennusfysiikan perussäännöt suunnittelussa ja rakentamisessa. Rakentajain kalenteri 2008, 2007, s. 394-409. Rakennustieto Oy. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 28.5.2016. Suomeksi.
- ↑ TTY: Rakennusfysiikka Yliopiston verkkosivut. Viitattu 28.5.2016.
- ↑ Toim. Juha Vinha et al.: ”1”, Rakennusfysiikka 1, s. 13-17. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2014. ISBN 978-951-758-589-7 Teoksen verkkoversio (RIL ry:n verkkokaupan sivut) (viitattu 28.5.2016). Suomeksi.