Rakennuksen käyttöikätavoite

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vantaalle vuonna 2010 valmistuneen Pyhän Laurin kappelin käyttöikätavoite on 200 vuotta.

Rakennuksen käyttöikätavoite on lähtökohta rakennuksen eri osien ja järjestelmien huoltotarpeelle. Käyttöikätavoitteiden määrittely edellytetään Suomen rakentamismääräyskokoelmassa A4 (Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje, määräykset ja ohjeet).[1]

Käyttöikä tarkoittaa rakentamismääräyskokoelmassa käyttöönoton jälkeistä aikaa, jona rakenteen tai rakennusosan kaikki toimivuusvaatimukset täyttyvät, kun kohdetta hoidetaan, huolletaan ja kunnossapidetään suunnitelmallisesti ja ohjeiden mukaan.[2]

Suunniteltu käyttöikä (tai suunnittelukäyttöikä) tarkoittaa rakennushankkeeseen ryhtyvän, rakennuttajan tai suunnittelijan määrittämää käyttöikävaatimusta.[2]

Rakennuksen koko elinkaaren kustannuksiin vaikuttavat asetetut käyttöikätavoitteet ja kunnossapitojaksot. Käyttöikätavoitteiden asettaminen tulee tarkemmaksi, jos samalla asetetaan tavoitteita kunnossapitojaksoille.[1]

Rakentamismääräyskokoelmassa ei aseteta minkäänlaisia vaatimuksia käyttöikätavoitteiden suuruudesta.[1]

Rakennuksen huoltokirjan huolto-ja kunnossapitotoimilla pyritään varmistamaan, että valittuihin käyttöikätavoitteisiin päästään.[1]

Käsitteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttöikäsuunnittelun ja toimivuusajattelun käsitteitä ovat:

  • Toimivuusajattelu (Performance approach), jolla tarkoitetaan rakentamisessa menettelytapaa, jossa rakentamisen lopputuotteesta kuvataan valintavaiheessa käytönaikaiset ominaisuudet mutta ei teknistä ratkaisua.
  • Toimivuusvaatimus (Performance requirement) on vaadittu ominaisuus, joka esitetään erittelemättä teknistä ratkaisua.
  • Toimivuus (Performance) on tuotteen suoriutuminen tarkoitetussa käytössä.
  • Käyttöikäsuunnittelu (Service life planning) on prosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa, että rakennuksen käyttöikä ylittää suunnitteluiän ottaen huomioon rakennuksen elinkaarikustannukset.
  • Käyttöikä on se rakenteen valmistuksen tai asennuksen jälkeinen aika, jonka rakenne asianmukaisesti huollettuna säilyttää käyttökelpoisuutensa. Käyttöikä päättyy, kun rakenne saavuttaa käyttöikärajatilan
  • Suunnittelukäyttöikä (design life) on rakennukselle tai rakennusosalle asetettu käyttöikätavoite.
  • Vaadittu käyttöikä on rakenteelle määritelty suunnittelukäyttöiän vaatimus.
  • Ennakoitu käyttöikä (estimated service life) on rakennuksen tai rakennusosan käyttöikäarvio.
  • Vertailukäyttöikä on kerroinmenetelmässä käytettävä komponentin arvioitu käyttöikä. Ennakoitu käyttöikä kohteessa riippuu lisäksi rakenteen, työnsuorituksen, ympäristö- ja käyttöolosuhteiden sekä huollon laadusta.
  • Kestoikä on se rakenteen valmistuksen tai asennuksen jälkeinen aika, jonka rakenne säilyttää korjattavuutensa siten, että se vielä käyttöiän päätyttyä on taloudellisesti ja teknisesti mahdollista palauttaa peruskorjaamalla käyttökelpoiseksi.
  • Turmeltuminen on ajan kuluessa tapahtuvaa materiaalin tai tuotteen toimivuuden heikkenemistä ja vaurio on toiminnallisen rajan alittumista.[3]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttöiän luokittelussa on seuraavia tekijöitä:

  1. rakennustyyppi
  2. käyttötarkoituksen pysyvyys
  3. toimintojen vaihtuvuus ja volyymin pysyvyys käyttötarkoituksen puitteissa
  4. alueen kehittyminen
  5. rakennetun ympäristön kulttuurihistoriallinen ja arkkitehtoninen laatu
  6. rakennuksen kansallinen merkitsevyys
  7. rakennuksen ajateltu kulttuurihistoriallinen ja arkkitehtoninen merkitsevyys
  8. rakennuksen saavutettavuus ja näkyvyys.[4]

Rakennuksen osien ja laitteiden käyttöikä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muoviset viemäriputket

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen PVC-viemäriputkien käyttöikä on noin 40 vuotta. 1980-luvun viemäreille kannattaa varata kuntotutkimus, jotta saadaan selville niiden kunto ja mahdollinen remontin tai huollon tarve. 1990-luvulla taas muoviviemäreitä alettiin valmistaa PP-muovista, joka on laadukkaampi materiaali kuin PVC. Nykyisten putkien käyttöikäennuste on noin 50 vuotta, mutta todellista käyttöikää ei kuitenkaan vielä tiedetä varmasti, koska nykyisenmallisia muoviputkia on asennettu vasta vähän aikaa.[5]

Putkien käyttöikään vaikuttavat lisäksi putkiston kunnossapito ja käyttö. Usein ongelmia syntyy myös asennusvirheistä.[5]

Betonirakenteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Betoninormit uudistuivat vuonna 2005. Normissa edellytetään betonirakenteilta käyttöikämitoitus. Betonirakenteet on suunniteltava ja valmistettava 50–200 vuoden käyttöiälle. Piirustuksiin on merkittävä betonirakenteiden rasitusluokat sekä suunnittelukäyttöikä. Suunnittelukäyttöikä kertoo, kuinka kauan rakenteen kyseisessä ympäristössä tulee kestää.[6]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Maijanen, Antti: 8.1.2 Käyttöikäsuunnittelu Huoltokirjan laadintaohje, opinnäytetyö, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Rakennustekniikan koulutusohjelma / rakennustuotanto. 2012. 2012. Viitattu 22.12.2019.
  2. ↑ a b Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje (pdf) Suomen rakentamismääräyskokoelma, A4. 2000. Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. Viitattu 22.12.2019.
  3. ↑ Häkkinen, Tarja & Vares, Sirje & Vesikari, Erkki & Karhu, Vesa: Käyttöikäsuunnitteluun ja toimivuusajatteluun liittyviä käsitteitä Rakennusten elinkaaritekniikka. 2001. VTT. Viitattu 22.12.2019.
  4. ↑ Rakennuksen käyttöiän luokittelu ja käyttöikätavoitteen asettaminen (VTT Tiedotteita) 2004. Espoo: VTT. Viitattu 22.12.2019.
  5. ↑ a b Muoviviemärien laaduissa isoja eroja – monessa vesivahinkoriski www.lviturva.fi. 16.08.2019. Viitattu 10.1.2020.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Punkki, Jouni: Betonirakenteiden käyttöikäsuunnittelu Betoni. 4/2004.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rakennuksen_käyttöikätavoite&oldid=21170682”