Rajahyöty

Rajahyöty määrittää rahana kuluttajan halun ostaa tiettyä tuotetta.

Rajahyöty eli marginaalihyöty on kuluttajan saama hyödyn lisäys tarkasteltavan tuotteen tai palvelun yhdestä lisäyksiköstä. Rajahyöty osoittaa, kuinka paljon henkilö on valmis maksamaan tuotteesta. Rajahyötyteoria on uusklassisen taloustieteen (ks. marginalismi) vallitseva selitys hintojen määräytymiselle, ja sen kehitti 1800-luvulla itävaltalainen Friedrich von Wieser.

Laskeva rajahyöty tarkoittaa, että jokaisesta uudesta yksiköstä saatava hyödyn lisäys on pienempi edelliseen yksikköön nähden. Jos on nälkä, ensimmäisestä voileivästä saatava hyöty on suuri. Kymmenen voileivän jälkeen yhdestoista voileipä tuottaa enää vähän lisähyötyä (eli on vaikea lisätä myyntiä, jos markkinat ovat pullollaan kyseistä tuotetta). Laskevan rajahyödyn vallitessa ihmiset eivät halua lisätä tiettyä asiaa eivätkä sen enempää tiettyä muutakaan, vaan vähän molempia.

Täydellisen substituutin tilanne, jossa hyödykkeet korvaavat täysin toisensa, on joillekin ihmisille esimerkiksi voi ja margariini. Ne ovat substituutteja, jolloin niiden yhteinen kulutus on vakio ja vaihtelua on vain siinä, missä suhteessa niitä kulutetaan. Täydellisen komplementin tapauksessa hyödykkeitä halutaan kuluttaa aina yhdessä. Voi ja leipä voidaan ajatella komplementeiksi ja niitä halutaan kuluttaa aina samassa suhteessa. Laskeva rajahyöty vastaa konveksia indifferenssikäyrää. Se kuvaa graafisesti niitä yhdistelmiä, joissa kuluttaja pitää kahta hyödykettä samanarvoisina.

Siinä missä rajahyöty määrittää kuluttajien käyttäytymistä, rajakustannus määrittää tuotannon laajentumista tyydyttämään kuluttajien tarpeita.