Raidantuoksukääpä
Raidantuoksukääpä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Vaarantunut [2] |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Polyporales |
Heimo: | Polyporaceae |
Suku: | Tuoksukäävät Haploporus |
Laji: | odorus |
Kaksiosainen nimi | |
Haploporus odorus |
|
Katso myös | |
Raidantuoksukääpä (Haploporus odorus) on harvinainen monivuotinen kääpä. Se kasvaa vain vanhoissa raidoissa.
Raidantuoksukäävän itiöemä on kiilamainen ja kova. Yläpinnan kermanvalkoinen väri muuttuu ruskeahkoksi ajan myötä. Alapuolen pillistö on valkoinen, ja pillejä on noin neljä millimetrillä. Korkinomainen malto on niin ikään valkeaa. Haju on luonteenomainen ja voimakas niin tuoreena kuin kuivanakin. Tuoksun aiheuttaa anisaldehydi, joka tuo mieleen aniksen tuoksun.[2][4] Myös raidantuoksukäävän aiheuttama valkolaho tuoksuu anikselle.
Raidantuoksukääpä on Suomessa harvinainen, ja se puuttuu eteläisimmästä Suomesta ja pohjoisimmasta Lapista. Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi. Raidantuoksukääpä on harvinaistunut vanhojen metsien vähenemisen[5] ja hakkuiden takia.[2]
Carl von Linné kuvaili raidantuoksukäävän ensimmäisenä kirjassaan Lapinmatka. Kääpä oli tuolloin suosittu lahjaesine. Linné kertoi kuinka nuoret miehet ennen lähtöään kosiomatkalle ripustivat käävän vyölleen. Sitä on myös käytetty antamaan hyvää tuoksua ja karkottamaan koiperhosia liinavaatekaapeista.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Haploporus odorus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c Raidantuoksukääpä (PDF) Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.9.2022.
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 20.8.2010.
- ↑ a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 355. Kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ Raidantuoksukääpä – Haploporus odorus punainenkirja.laji.fi. Viitattu 30.9.2022.