Rahtisukellusvene

Rahtisukellusvene on sukellusvene, joka on suunniteltu kuljettamaan rahtia.

Ensimmäinen maailmansota

Ajatus rahtisukellusveneistä syntyi hieman ennen ensimmäisen maailmansodan alkamista, kun yhdysvaltalainen sukellusveneiden suunnittelija Simon Lake ja North German Lloyd varustamon toimitusjohtaja Alfred Lohmann tapasivat 1909 Berliinissä. Keskustelun aikana Lake yritti vakuuttaa Lohmannin rahtisukellusveneiden hyödyistä. Ensimmäisen maailmansodan alettua elokuussa 1914 Lohmann esitti laivastolle idean rahtisukellusveneistä, joilla voitaisiin murtaa Britannian laivaston saarto ja toimittaa strategisesti merkittäviä raaka-aineita Saksaan. Kruppin insinööri Rudolf Erback määrättiin suunnittelemaan rahtisukellusvene, jonka lähtökohtana oli miinalaivaksi suunniteltu SMS U-71. Laivasto tilasi kaksi rahtisukellusvenettä, jotka toteutettaisiin projektissa U-200.

Ensimmäinen rahtisukellusvene laskettiin vesille 28. maaliskuuta 1916 Flensburgissa nimellä Deutschland ja varustettiin Kielissä. Se oli normaali sukellusvene, jossa oli rahtitila sisä- ja ulkorungon välissä. Tila oli suurimmillaan keskellä alusta 1,52 metriä. Aseistamaton alus kykeni kuljettamaan maksimissaan 760 tonnia rahtia, josta 250 tonnia kuljetettaisiin painerungon ulkopuolisissa säiliöissä. Aluksen toimintamatka pinta-ajossa oli 25 940 kilometriä 9,5 solmun nopeudella. Sukelluksissa se kykeni olemaan kaksi tuntia maksiminopeuden ollessa 7,5 solmua.

Sarjan toinen alus Bremen aloitti liikennöinnin Saksan Yhdysvaltain välillä syyskuussa 1916, mutta se katosi jo ensimmäisellä matkallaan. Aluksen rahtina oli sovittu korvaus Simon Lakelle rahtisukellusveneiden suunnittelusta. Onnistuneiden matkojen jälkeen Saksan hallitus tilasi vielä kuusi vastaavaa alusta, jotka laskettiin vesille huhti-toukokuussa 1917, mutta Yhdysvaltain liittyminen sotaan keskeytti rahtisukellusveneiden hyödyntämisen. Rahtisukellusveneet muutettiin normaaleiksi sukellusveneiksi ja liitettiin laivastoon.

Toinen maailmansota

Toisessa maailmansodassa muutama laivasto ja yksi armeija valmistivat rahtisukellusveneitä. Yhdysvaltain laivasto käytti 1942 sukellusveneitä kuljettamaan tarvikkeita Manilanlahden Corregidorin varuskunnalle. Onnistuneiden matkojen jälkeen presidentti Roosevelt määräsi laivaston suunnittelemaan varsinaisen rahtisukellusveneen, jolloin kolme Barracuda-luokan venettä muutettiin rahdin kuljettamiseen.

Yhdysvaltain aloitettua etenemisen Tyynellämerellä japanilaisten tukikohdata jäivät saarroksiin. Näiden huoltamiseen käytettiin sukellusveneitä. Keisarillisen Japanin laivasto ja maavoimat suunnittelivat muutamia rahtisukellusveneitä, joista osa oli menestyneitä. Norjan valtauksen aikaan Saksan laivaston seitsemän sukellusvenettä teki yhdeksän matkaa kuljettaen tarvikkeita. Sodan aikana Saksa valmisti joitakin erityisiä rahtisukellusveneitä, joista tunnetuimpia lienevät sukellusveneiden emälaivoiksi suunnitellut. Japani ja Saksa käyttivät sukellusveneitä myös maiden väliseen rahdin kuljetuksiin.

Venäjä

Venäläisen Rubin-yrityksen tarkoituksena on muuttaa sotilaskäytöstä poistuneet ydinsukellusveneet rahtikäyttöön kauppa-aluksiksi. Hankkeen pohjana on Rubinin vuonna 1971 suunnittelema Akula-941, Typhoon-luokan sukellusvene, josta poistettava ballististen ohjusten laukaisujärjestelmät loisi tilan lastiruumiksi. Toisena ideana yrityksellä on käyttää alusta kaapelialuksena.

Lähteet

• Polmar, Norman & Moore, K. J.: Cold War Submarines - The Design and Construction of U.S. and Soviet Submarines. Potomac Books, 2004. ISBN 978-1-57488-530-9 (englanniksi)