Rahi

Nojatuolin edessä samalla tavalla verhoiltu rahi.

Rahi, jonka sisällä on säilytystilaa.

Rahi on käsi- ja selkänojaton jakkaran tapainen huonekalu, jota voidaan käyttää jalkajakkaran tavoin esimerkiksi jalkojen lepuuttamiseen sohvalla istuttaessa tai itsenäisenä istuimena. Rahia käytetään tyypillisesti sohvan tai nojatuolin kanssa. Huonekaluna rahi on matala, korkeudeltaan lähes poikkeuksetta enintään sohvan istumatason korkuinen ja muodoltaan usein kuutiomainen. Raheja on myös kannellisia, mikä mahdollistaa vaatteiden tai tavaroiden säilyttämisen rahin sisällä. Jotkut rahit voi myös avata ja levittää patjaksi.

Historia

Osmanien valtakunnassa suosittu huonekalu oli pehmustettu selkänojaton istuin, jota kutsuttiin "divaaniksi." Nämä istuimet olivat usein sijoitettu seinää vasten ja ne toimivat tärkeiden vieraiden istuimina. Istuimien tyynyt ja tekstiilit tarjosivat paitsi mukavuutta myös tyylikästä sisustusta ja olivat olennainen osa osmanien kotien ja hovien sisustusta. Rahimainen istuin oli osana osmanien kulttuuria ja on yksi monista esimerkeistä siitä, miten heidän kulttuurinsa ja perinteensä ovat vaikuttaneet maailmanhistoriaan.

1700-luvulle tullessaan rahin käsite oli levinnyt myös tavallisten varakkaampien ihmisten keskuuteen, erityisesti "kihtirahin" -muodossa. Tällöin kihti oli sairaus, joka yhdistettiin enemmän varakkaampiin miehiin. Kihtirahilla helpotettiin kihdin aiheuttamaa jalkakipua. Vaikka rahin omistamista säädeltiin epäoikeudenmukaisesti luokkajaoilla, jotka määrittelivät sen, kenelle rahi kuului ja kenelle ei, oli raheille tarvetta. Raheja pidettiin eksoottisina ja koristeellisina lisäyksinä kotiin, ja niitä käytettiin usein statussymboleina. Varhaiset shaker-siirtolaiset ja pyhiinvaeltajat käyttivät niitä, koska ne pitivät jalat erossa kylmistä ja vetoisista lattioista ja lähempänä lämpimiä takkoja, mikä oli tarpeellista selviytymisen kannalta.

1800-luvulla Euroopassa rahit muuttuivat käytännöllisemmiksi huonekaluiksi, kun ne loivat tiensä pelkistä ylellisyyden symboleista arjen kalusteiksi. Tämän aikakauden myötä rahien suunnitteluun lisättiin piilotettuja säilytyslokeroita, mikä teki niistä erityisen hyödyllisiä päivittäisessä elämässä. Rahien muoto alkoi vakiintua, ja ne saivat tyypillisesti pehmustetun päällisen sekä puusta tai metallista valmistetun jalustan.

1900-luvulla rahien muotoilu ja toiminnallisuus kokivat merkittäviä muutoksia. Tämä ajanjakso toi monipuolisuutta rahien käyttötarkoituksiin, ja monet uudet mallit toimivat sekä jalkatukina että säilytyskalusteina. Tämä monipuolisuus teki niistä erinomaisia vaihtoehtoja pienempiin asuntoihin, joissa tilansäästöratkaisuille oli suurta kysyntää. Lisäksi jotkut rahit olivat varustettu ulosvedettävillä lokerikoilla, mikä teki niistä käteviä myös sohvapöytinä. Tämä aikakausi merkitsi rahien sopeutumista moderniin elämäntyyliin tarjoten samalla lisäarvoa ja monikäyttöisyyttä huonekalujen suunnittelussa.

Rahien rooli kodin sisustuksessa heijastelee niiden ajatonta viehätystä. Alun perin Osmanien valtakunnassa ylellisyyden tunnuksina käytetyistä huonekaluista juurikin rahit ovat muuttuneet monikäyttöisiksi ihmeiksi moderneissa kodeissa. Niiden historiaan liittyy merkittäviä muutoksia ja sopeutumista ajan tarpeisiin.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rahi Wikimedia Commonsissa