Raharealisaatio
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Raharealisaatio tarkoittaa siirtymistä kulta- tai hopeakantaan järjestelmästä, jossa rahan arvoa ei ole määritelty jalometalleina, vaan rahan arvo perustuu pelkästään luottamukseen. Koska kulta- ja hopeakannassa olevia valuuttoja ei enää ole, raharealisaatioista puhutaan nykyään vain taloushistorian yhteydessä.
Suomen historiasta puhuttaessa raharealisaatiolla tarkoitetaan yleensä vuoden 1840 realisaatiota, joka toteutettiin Venäjän raharealisaation yhteydessä. Rupla kiinnitettiin tuolloin hopeakantaan, jolloin myös Suomen Pankin ruplamääräisiä seteleitä alettiin pyydettäessä lunastaa hopealla. Samassa yhteydessä myös menestyksekkäästi vedettiin liikenteestä Ruotsin raha, jota oli yhä edelleen runsaasti käytössä, ja jota voitiin käyttää jopa veronmaksuun. Ruotsalaisen rahan käyttäminen oli tavallisinta Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Raharealisaation toteuttamisesta annettiin ”Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus Rahan Muuttamisesta Kowaksi Myntiksi Suomen Isoruhtinaan Maassa.”
Vuoden 1840 realisaatio korosti Suomen Pankin merkitystä. Vuonna 1811 perustettua pankkia oli syystäkin kutsuttu pelkäksi lainakassaksi, vaikka se laskikin liikkeeseen pieniä seteleitä. Raharealisaation yhteydessä pankille hankittiin runsaasti hopeavarantoja setelinkatteeksi. Hopeaa hankittiin etenkin Tukholmasta kierrosta vedettävällä ruotsalaisella rahalla. Tämä toiminta oli ajoittain niin mittavaa, että se sai Ruotsin keskuspankin hopeavarannot hupenemaan. Suomen Pankki alkoi jo muistuttaa keskuspankkia hopeavarantoineen ja setelinanto-oikeuksineen. Liikkeeseen laskettiin jo 25 ruplan seteleitä. Raharealisaatio yksinkertaisti Suomen rahaoloja merkittävästi.