Rafael Svinhufvud
Rafael Armand Sigismund Svinhufvud (28. elokuuta 1897 Sotkamo – 23. elokuuta 1963) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. Hän osallistui vielä talvi- ja jatkosotaan, joista jälkimmäisessä hän toimi rintamajoukoissa komppanianpäällikkönä.[1][2]
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Svinhufvudin vanhemmat olivat metsänhoitaja Solmu Kuno Alarik Svinhufvud[3] ja Ida Sofia Heikkinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Lyyli Elisabeth Ilmasen kanssa. Hän kävi neljä luokkaa Oulun suomalaista reaalilyseota.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Svinhufvud liittyi yhdessä veljensä Gustafin kanssa vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 24. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 19. helmikuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän kävi pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Saksan sotakoulun B-kurssin Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Svinhufvud saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi ja vääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan, josta hänet siirrettiin 26. maaliskuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi ja vääpeliksi 4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Svinhufvud palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoona. Pohjolan jääkäripataljoonasta hänet siirrettiin 11. lokakuuta 1918 alkaen Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ään, josta taasen muodostettiin myöhemmin Tampereella rykmentti. Hän palveli rykmentissä koulutusaliupseerina 2. konekiväärikomppaniassa, jonka vääpeliksi hänet siirrettiin 12. toukokuuta 1919 alkaen. Tampereen rykmentistä hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1920 alkaen Käkisalmen läänin rykmenttiin, jossa hän toimi ase- ja konekiväärivääpelinä. Seuraavaksi hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1921 alkaen Polkupyöräpataljoona 2:een. Armeijasta Svinhufvud erosi 28. helmikuuta 1922 ja liittyi Rajavartiostoon, missä hän palveli 5. maaliskuuta 1922 – 1931. joulukuuta 1923 välisen ajan joukkueenjohtajana Lapin rajavartiostossa ja 25. tammikuuta 1924 – 15. tammikuuta 1925 välisen ajan komppanianvääpelinä Petsamon rajavartiostossa. Myöhemmin hän työskenteli työnjohtajana vuosina 1925–1926 Ivalo oy:ssä ja vuonna 1928 liikemiehenä Inarissa. Vuosina 1929–1931 hän työskenteli W. Heinosen agentuuriliikkeen palveluksessa ja vuosina 1932–1933 V. Einiön agentuuriliikkeen palveluksessa Helsingissä. Hän toimi myös aktiivisesti puoluepolitiikassa ja toimi IKL:n Uudenmaan piirin piirisihteerinä vuosina 1933–1934. Myöhemmin hän palveli vuosina 1936–1937 ylimääräisenä virkailijana Yleisesikunnan talousasiain esiupseerin toimistossa ja nimitettiin 24. helmikuuta 1937 alkaen varastonhoitajaksi Keuruun sotilaspiirin varastoon ja Kertaus harjoituskeskukseen, missä tehtävissä hän oli talvisotaan saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Svinhufvud osallistui talvisotaa aluksi Kertausharjoituskeskuksen komendantin apulaisena ja myöhemmin Sotilaskoulutuskeskuksen huoltopäällikön apulaisena. Välirauhan aikana hän jatkoi edelleen huoltopäällikön apulaisena ja hänen viransijaisenaan. Lisäksi hän toi Niinisalon varuskunnan komendanttina aina vuoteen 1945 saakka sekä oli oikeusupseerina ja kenttäoikeuden virallisena syyttäjänä. Jatosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Erillinen pataljoona 21:een, jossa joukossa hän osallistui taisteluihin Vuotjärvellä ja Onkamuksessa. Vuonna 1942 hän siirtyi Kankaanpään varuskunnan komendantiksi ja oli tehtävässä sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän palasi Niinisalon varuskunnan komendantiksi. Myöhemmin vuosina 1945–1946 hän toimi toimituskomppanianpäällikkönä ja huoltopäällikön apulainen Upseeri koulussa. Svinhufvud erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1946 ja työskenteli sen jälkeen liikemiehenä Helsingissä. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.