Raf Vallone
Raf (Raffaele) Vallone (17. helmikuuta 1916 Tropea – 30. lokakuuta 2002 Rooma) oli yksi toisen maailmansodan jälkeisen Italian merkittävimmistä elokuvanäyttelijöistä[1].
Nuorena ammattijalkapalloilijan urasta haaveillut Vallone opiskeli lakia ja kirjallisuutta Torinon yliopistossa, liittyi sodan aikana Italian vastarintaliikkeeseen[1] ja työskenteli sen jälkeen kommunistilehti L’Unitàn ja La Gazzetta del Popolon toimittajana. Sitä ennen hänellä oli pikku rooli Goffredo Alessandrinin elokuvassa Noi vivi vuonna 1942.[2]
Vahva sivurooli[1] Giuseppe De Santisin elokuvassa Katkeraa riisiä (Riso amaro, 1949) teki Vallonesta heti tavattoman suositun sekä yleisön että elokuva-arvostelijoiden keskuudessa. Sitä seurasivat pääosat De Santisin ohjaamassa Taistelu oliivipuiden varjossa (Non c’è pace tra gli ulivi, 1950), Pietro Germin Toiveitten tiessä (Il cammino della speranza, 1950), Alberto Lattuadan Annassa (1951) ja monissa muissa elokuvissa. Komeapiirteinen, voimakkaita ja rehellisiä henkilöhahmoja esittänyt näyttelijä herätti huomiota myös ulkomailla, ja 1950-luvulla hän teki useita elokuvia Ranskassa. Kotimaassaan Vallonen merkkiteoksia olivat Lattuadan Kuuma rannikko (La spiaggia, 1954) ja Rakastunut Guendalina (Guendalina, 1957).[2]
1950-luvun lopulta lähtien Vallone esiintyi myös teatterissa. Hänen suurin menestyksensä oli pääosa Peter Brookin Pariisissa ohjaamassa Arthur Millerin näytelmässä Näköala sillalta vuonna 1958. Myöhemmin Vallone työskenteli Hollywoodissa muun muassa Anthony Mannin El Cidissä (1961), Otto Premingerin Kardinaalissa (1963), John Hustonin Kremlin kirjeessä (The Kremlin Letter, 1970) sekä monissa muissa tasoltaan vaihtelevissa elokuvissa. Hänen televisiorooleistaan suosituin oli Sandro Bolchin sarjaelokuvassa Il mulino del Po (1963).[2] Vallonen viimeisiä näyttelijäsuorituksia oli kardinaali Lamberton rooli Francis Ford Coppolan Kummisetä III:ssa (1990). Vuonna 2001 hän julkaisi omaelämäkertansa Alfabeto della memoria (”Muistin aakkoset”).[1]
Vallone oli naimisissa näyttelijä Elena Varzin kanssa. Hänen lapsensa Saverio ja Eleanora ovat myös näyttelijöitä.[2]
Elokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- El Cid – kuninkaan soturi, 1961
- Näköala sillalta, 1961
- Harlow – seksityttö, 1965
- Riehakas ryöstö, 1969
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 323–324. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5
- ↑ a b c d Lancia, Enrico & Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano: gli attori. Vol. 2: M–Z, s. 263. Roma: Gremese, 2003. ISBN 88-8440-269-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elonet: Raf Vallone
- Internet Movie Database: Raf Vallone (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
