Radikaalifeminismi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Radikaali feminismi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Radikaalifeminismi on yksi feministisen ajattelun muoto. Radikaalifeministien mukaan naisten sorron pohjimmainen aiheuttaja on patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä. [1] Radikaalifeministinen ajattelu syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa. Radikaalifeministeiltä on peräisin tunnettu iskulause "Henkilökohtainen on poliittista".[1]

Lähtökohdat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alison Jaggar ja Paula Rothberg tiivistävät radikaalifeminismin lähtöolettamukset seuraavasti:[2]

  1. Naiset ovat historiallisesti ensimmäinen sorrettu ryhmä.
  2. Naisten sorto on kaikkein laajimmalle levinnyt sorron muoto, ja sitä esiintyy käytännössä kaikissa tunnetuissa yhteiskunnissa.
  3. Naisten sorto on kaikkein syvimmälle juurtunut sorron muoto ja näin ollen se on myös vaikein hävittää. Sitä ei voida poistaa muilla sosiaalisilla muutoksilla, kuten lakkauttamalla luokkayhteiskunta.
  4. Naisten sorto tuottaa eniten kärsimystä uhreilleen niin laadullisesti kuin määrällisestikin, mutta kärsimys voi usein jäädä huomaamatta sekä uhrilta että sortajalta seksististen ennakkoasenteiden vuoksi.
  5. Naisten sorto tarjoaa käsitteellisen mallin kaikkien muiden sorron muotojen ymmärtämiseen.

Radikaali-liberaalifeminismi vs. radikaali-kulttuurifeminismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka radikaalifeministejä yhdistää näkemys sukupuolijärjestelmän laajimpana ja pahimpana sorron muotona, heidän käsityksensä siitä, miten se voidaan murtaa poikkeavat toisistaan. Ajattelijat voidaan jakaa karkeasti kahtia radikaali-liberaalifeministeihin ja radikaali-kulttuurifeministeihin sen mukaan, mitkä ovat heidän näkemyksensä seksuaalisuudesta, äitiydestä, lesboudesta ja pornografiasta.[3]

Ihmisihanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radikaalifeministit pitävät ihanteellisena sukupuolieron häivyttämistä. Ihanteena oli androgyyni ihminen, joka yhdistää itseensä feminiinisiä (lempeys, hellyys, hoiva, emotionaalisuus, alistuvuus) ja maskuliinisia (aggressiivisuus, tahdonlujuus, rationaalisuus, hallitsevuus) ominaisuuksia luonteensa mukaan. Tosin myöhemmin jotkut radikaali-kulttuurifeministit kyseenalaistivat androgyyniyden ihanteen, ja nostivat ihanteeksi naiselliset ominaisuudet, jotka he näkivät miehisiä parempina. Sukupuolten ominaisuudet osa radikaalifeministeistä näkee enemmän biologisina, osa enemmän sosiaalisina. Radikaali-kulttuurifeministit painottivat radikaali-liberaalifeministejä enemmän biologista tulkintaa.[3]

Seksuaalisuus ja pornografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalisuuden ja pornografian suhteen radikaalifeministien näkemykset jakautuvat ehkä selvimmin. Radikaali-kulttuurifeministien mukaan heteroseksuaaliset suhteet sisältävät aina hyväksikäyttöä, ja naisten tulisi heidän mukaansa solmia suhteita vain toisten naisten kanssa. Radikaali-kulttuurifeministit näkevät lesbouden vaihtoehtona, jonka jokainen nainen voi tahtoessaan valita. Radikaali-kulttuurifeministit näkevät naisen ja miehen seksuaalisuuden toisistaan poikkeavina: naisille tärkeämpää on kokonaisvaltainen henkinen ja ruumiillinen rakkaus ja nautinto, kun taas miehen seksuaalinen nautinto on tunteista irrallista.

Radikaali-liberaalifeministien mukaan mitkään seksuaalisuuden muodot eivät ole väistämättä alistavia. Heidän mukaansa ei tule määritellä hyviä ja huonoja seksuaalisuuden muotoja vaan ohjenuorana tulisi olla ihmisen henkilökohtaisen nautinto. Radikaali-liberaalifeministit eivät myöskään näe naisten ja miesten seksuaalisuutta perustavanlaatuisesti erilaisina eivätkä lesboutta lähtökohtaisesti heteroseksuaalisuutta parempana.

Radikaali-kulttuurifeministit vastustavat voimakkaasti pornografiaa, joka heidän mukaansa halventaa ja alistaa naista. Radikaali-liberaalifeministit eivät tuomitse pornografiaa vaan näkevät sen yhtenä tapana nauttia seksuaalisuudesta.

Äitiys ja raskaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radikaalifeministien näkemykset raskaudesta ja äitiydestä vaihtelevat suuresti. Radikaali-liberaalifeministeille naisen rooli lasten tuotannossa so. se että nainen kantaa ja synnyttää lapset, on naisten sorron syy. Heidän mukaansa raskaus ja synnytys on parhaimmillaankin vain siedettävä kokemus, ja äitiyden ja raskauden merkitystä naisen elämässä ylistävät näkemykset ovat vain patriarkaalisia myyttejä. Radikaali-liberaalifeministit kannattivatkin keinotekoista lasten tuotantoa eli keinohedelmöitystä ja ruumiin ulkopuolella tapahtuvaa ”raskautta”. Jos naiset vapautetaan raskaudesta, sukupuolieron näkyvimmästä merkistä, sukupuoliero menettää merkityksensä.[3]

Radikaali-liberaalifeministien mukaan myöskään äidin ja lapsen välillä ei ole mitään erityislaatuista suhdetta eikä biologinen vanhemmuus ole yhtään parempaa tai huonompaa vanhemmuutta kuin ei-biologinen.[3]

Radikaali-kulttuurifeministit eivät hyväksyneet radikaali-liberaalifeministien näkemystä raskaudesta ja äitiydestä. Heidän mukaansa naisen rooli lasten hankkimisessa on hänen voimansa patriarkaatin edessä. Lapsia ei synny ilman naisia, ja tämä tekee miehet riippuvaisiksi naisista. Jos naisilta viedään tämä voima, he ovat vailla keinoja neuvotella patriarkaatin kanssa ja taistella sitä vastaan. Radikaali-kulttuurifeministien mielestä naisten sorron syy ei ollut niinkään biologia vaan kateus, jota miehet tuntevat heidän kyvystään tuottaa elämää. Keinotekoinen ”raskaus” on siis miesten keino yrittää kontrolloida ja hallita naisen elämää tuottavaa voimaa.[3]

Radikaali-kulttuurifeministi Mary O’Brienin mukaan miehet ovat vieraantuneet lasten hankkimisen prosessista, koska se tapahtuu heidän kehonsa ulkopuolella ja on heille katkoinen prosessi. Tämä vuoksi miehet ovat näytelleet niin pientä osaa lasten kasvatuksessa ja hoidossa. O’Brienin mukaan äidin ja lapsen välillä on erityinen suhde, koska lapsi on naisen kehossa ja kehosta.[3]

Yhtä mieltä radikaalifeministit olivat siitä, että naisen tulee itse saada päättää milloin, kuinka monta, jos yhtään, lasta hän hankkii.

Radikaalifeminismi ja miesviha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme ... tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."[4]

Valerie Solanas argumentoi teoksessaan SCUM Manifesto, että miehet ovat pilanneet maailman ja naisten tulisi kukistaa nykyinen yhteiskuntamalli tuhoamalla miessukupuoli. [5]

Radikaalifeministinen liike

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radikaalifeministinen liike sai alkunsa 1960-luvun Yhdysvalloissa. Radikaalifeminismi liittyi feministisen liikkeen nousuun, ns. feminismin toiseen aaltoon. Toisen aallon feministinen ajattelu voidaan jakaa liberaalifeministiseen ja radikaalifeministiseen ajatteluun, vaikkakin raja on usein häilyvä. Karkeasti ottaen liberaalifeministien järjestöjä voi luonnehtia reformistisiksi naistenoikeusryhmiksi ja radikaalifeministisiä radikaaleiksi naisten vapautusryhmiksi. Näihin kuului Yhdysvalloissa mm. sellaisia liikkeitä kuin Women’s International Terrorist Conspiracy from Hell, the Redstockings, the Feminists ja the New York Radikal Feminists (USA).[3]

Radikaalifeministejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Willis, Ellen: Radical Feminism and Feminist Radicalism. Wesleyan University Press, 1984. Eng
  2. ↑ R. Putnam Tong: Feminist Thought, 1998.
  3. ↑ a b c d e f g Rosemarie Putnam Tong: Feminist Thought – A More Comprehensive Introduction, 1998
  4. ↑ Hays, Charlotte. 'The Worse Half'. National Review 11 March, 2002.
  5. ↑ Valerie Solanas: The S.C.U.M. Manifesto gos.sbc.edu. 1967. Arkistoitu 14.1.2019. Viitattu 11.6.2014. Eng

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun filosofiset koulukunnat
Analyyttinen filosofia
Mannermainen filosofia
Marxilainen filosofia
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Radikaalifeminismi&oldid=22430956”