RN Generale Marcello Prestinari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
RN Generale Marcello Prestinari
Generale Marcello Prestinari
Generale Marcello Prestinari
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cantieri navali Odero, Sestri Ponente
Kölinlasku 23. toukokuuta 1919
Laskettu vesille 4. heinäkuuta 1922
Palveluskäyttöön 17. elokuuta 1922
Poistui palveluskäytöstä upotettu 31. tammikuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 645 t (standardi)
904 t (kuormattu)
Pituus 73,54 m
Leveys 7,32 m
Syväys 2,4 m
Koneteho 15 500 hv
Nopeus 30 solmua
Miehistöä 106
Aseistus
Aseistus 3 x 102 mm tykkiä
2 x 76 mm ilmatorjuntatykkiä
4 x 450 mm torpedoputkea
10 x miinaa

RN Generale Marcello Prestinari (ital. Regia Nave Generale Marcello Prestinari) (runkonumero PR) oli Italian kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvellut Generali-luokan hävittäjä.

Pääartikkeli: Generali-luokka

Alus tilattiin Sestri Ponentesta Cantieri navali Oderolta, missä köli laskettiin 23. toukokuuta 1919. Alus laskettiin vesille 4. heinäkuuta 1922 ja liitettiin laivastoon vielä samana vuonna 18. elokuuta.[1]

Alus luokiteltiin 1. lokakuuta 1929 torpedoveneeksi (ital. torpediniere).[1] Kesäkuussa 1940 Italian liittyessä toiseen maailmansotaan alus oli Tarantossa paikallispuolustustehtävissä. Myöhemmin alus suojasi sisaraluksensa Generale Antonio Cantoren kanssa Adrianmerellä Albaniaan matkanneita saattueita.[2] Alus upposi 31. tammikuuta 1943 ajettuaan HMS Welshmanin Kyrenaikan rannikolle laskemaan miinoitukseen, jolloin sai surmansa 54 miehistönjäsentä.[3]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Nicholson, Arthur: Very Special Ships: Abdiel Class Fast Minelayers of World War Two. Seaforth Publishing, 2015. ISBN 978-1-84832-235-6 (englanniksi)
  1. a b Whitley 1988 s. 179
  2. Whitley 1988 s. 180
  3. Nicholson 2015 s. 119