AIM-7 Sparrow
| AIM-7 Sparrow | |
|---|---|
 Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eagle ampuu Sparrow-ohjuksen. |
|
| Tyyppi | ilmataisteluohjus |
| Valmistushistoria | |
| Valmistaja | Sperry, General Dynamics ja Raytheon |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistusvuodet | 1958 - |
| Ohjus | |
| Massa | 227-231 kg |
| Räjähdysaineen massa | 20 - 40 kg[1] |
| Ammuksen lähtönopeus | n. 2,5 Mach |
| Kantomatka | 22 km (keskimäärin) |
| Maalinhaku | puoliaktiivinen tutkaohjaus[1] |
| Mitat | |
| Pituus | 3,66 m |
| Halkaisija | 203 mm |
| Kärkiväli | 1,02 m; pyrstöväli 0,62 m |
| Käyttäjämaat | USA, Japani, Alankomaat, Saksa sekä useita muita maita[1] |
AIM-7 Sparrow ("Varpunen") on yhdysvaltalainen, puoliaktiivinen, tutkahakuinen keskimatkan ilmasta-ilmaan-ohjus. Se on ollut muun muassa Yhdysvaltain laivaston, merijalkaväen ja ilmavoimien käytössä. Ohjus on ollut länsimaiden käytössä 1950-luvun lopulta 2000-luvun alkuun asti. Yhdysvalloissa se on väistynyt AIM-120 AMRAAM:n tultua käyttöön. Sen viimeisin versio on AIM-7P, johon olemassa olevia ohjuksia on päivitetty. Ohjuksen varsinainen kehitystyö on kuitenkin päättynyt.[2]
Ohjuksen kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjuksen kehittely aloitettiin 1940-luvun lopulla Yhdysvaltain laivaston ohjelmassa ohjattavan rakettiaseen saamiseksi ilmasta-ilmaan -käyttöön.[3] Ohjus saatiin palveluskäyttöön 1950-luvun lopussa ja oli eräs ensimmäisiä lajissaan. Kuten kaikkien vastaavien ohjusten on sen puoliaktiivisuuden heikkoutena jatkuva tutkalähetteen tarve ampuvasta koneesta.[4] Tämä sitoo ampuvan koneen osoittamaan maalia osumaan tai ohimenoon asti. Jos tässä tilanteessa joutuu väistämään vihollisen hyökkäyksiä se voi aiheuttaa tutkalukituksen menettämisen, jolloin ohjus eksyy.[4] Ohjuksesta tehtiin sekä tavanomainen kiskolta ammuttava versio että runkoon asennettava versio. Laukaisulaitteessa oli tällöin heittäjä, joka irrotti ohjuksen ennen moottorin käynnistymistä.[4]
Asetta käytettiin Vietnamissa, missä sen menestys oli heikkoa. Tämä johtui mm. pitkästä minimilaukaisuetäisyydestä ja yleisestä epäluotettavuudesta, jota trooppinen ilmasto korosti.[4]
Italiassa ja Isossa-Britanniassa ohjuksesta kehitettiin parannetut versiot nimillä Aspide ja Skyflash.[4] RIM-7 Sea Sparrow on AIM-7 -ohjuksesta kehitetty ilmatorjuntaohjus merivoimille. Tutkan tuhoamiseen tarkoitettu AGM-45 Shrike -ohjus kehitettiin Sparrow-ohjuksesta yhdistämällä sen moottoriin ja runkoon tutkasäteilyn ilmaisin.[3]
Kaavaillun R- version kehitys lopetettiin korkeiden kustannusten vuoksi.[2]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: [5]
- Puoliaktiivinen
- Laukaisuetäisyys minimi 600 m
- Poispäin lentävää maalia vastaan maksimi toimintamatka 50 km, kohtilentävä 100 km
- Pituus 3,70 m
- Evien kärkiväli 1 m
- Läpimitta 20 cm
- Paino 228 kg josta taistelukärki 40 kg
Taistelukärjessä on räjähteen ympärillä toisiinsa sidottuja metallitankoja. Räjähdyksessä niistä muodostuu laajeneva, leikkaava rengas.
- Nopeus Mach 4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gunston, Bill: The Illustrated Encyclopedia of the World’s Rockets & Missiles. Salamander Books Ltd, 1979. ISBN 978-0861010295
- Useita kirjoittajia, Ohjukset DI Heikki Järvenpää: Ilmavoimat 1991 osio Ilmataisteluohjukset tänään ja huomenna, s. 73. nro 1991 Helsinki: Ilmavoimien tuki-säätiö. ISSN 0784-7319
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta AIM-7 Sparrow Wikimedia Commonsissa
