R.Smg. Argonauta
| R. Smg. Argonauta | |
|---|---|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | CRDA, Monfalcone |
| Kölinlasku | 9. marraskuuta 1929 |
| Laskettu vesille | 19. tammikuuta 1931 |
| Palveluskäyttöön | 14. tammikuuta 1932 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 29. kesäkuuta 1940 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
666,56 t (pinnalla) 810 t (sukellus) |
| Pituus | 61,5 m |
| Leveys | 5,65 m |
| Syväys | 4,64 m |
| Koneteho |
2 × dieselmoottoria 1 250 bhp 2 × sähkömoottoria 800 hv |
| Nopeus |
14 solmua (pinnalla) 8 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 36 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 102 mm/35 tykki 2 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä 6 × 533 mm torpedoputkea |
R.Smg. Argonauta oli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1931 vesillelaskettu Argonauta-luokan sukellusvene, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin CRDA:n Monfalconen telakalta, missä köli laskettiin 9. marraskuuta 1929. Alus laskettiin vesille 19. tammikuuta 1931 ja luovutettiin laivastolle 14. tammikuuta 1932.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italian liittyessä 10. kesäkuuta 1940 toiseen maailmansotaan alus oli partioimassa Välimerellä Kreetan ja Egyptin välisellä merialueella päällikkönään Vittorino Calvicchia Scalamonti. Alus viipyi alueella 21. kesäkuuta saakka, jolloin aluksella havaittiin voimakkaita sukellusveneiden torjuntaan viittaavia ääniä.[1]
Alus joutui syvyyspommihyökkäyksen kohteeksi, mutta onnistui pakenemaan vaurioituneena. Muun muassa aluksen periskooppi vaurioitui, mikä esti tähystyksen lähellä pintaa. Alus joutui keskeyttämään partioinnin ja se siirtyi Tobrukiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Tobrukissa aluksen vauriot korjattiin lukuun ottamatta periskooppia, minkä korjaamiseksi aluksen tuli siirtyä Tarantoon.[1]
Alus lähti 27. kesäkuuta kello 21.45 Tobrukista matkaten pitkin Libyan rannikkoa Cape Ras el Hilaliin, mistä se jatkoi matkaansa Cape Colonneen lähelle Crotonea. Aluksen lähdön jälkeen siihen menetettiin yhteys.[1]
Sodan jälkeisissä tutkimuksissa on päädytty aluksen uponneen 29. kesäkuuta osuttuaan alueella 27.-30. kesäkuuta partioineiden Britannian kuninkaallisen laivaston hävittäjien HMS Dainty, HMS Defender, HMS Decoy, HMS Voyager ja HMS Ilex maaliksi. Hävittäjät suojasivat saattuetta operaatiossa MA3. Toisena mahdollisuutena pidetään Sunderland-lentoveneen hyökkäystä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)