Rūdolfs Bangerskis
| Rūdolfs Bangerskis | |
|---|---|
 Rūdolfs Bangerskis valokuvassa 1920-luvulta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1878 Taurepe |
| Kuollut | 25. huhtikuuta 1958 Oldenburg |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Venäjän–Japanin sota Ensimmäinen maailmansota Venäjän sisällissota Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraali |
Rūdolfs Bangerskis (21. heinäkuuta 1878 – 25. huhtikuuta 1958) oli latvialainen kenraali ja poliitikko. Bangerskis otti osaa muun muassa Venäjän sisällissotaan ja toiseen maailmansotaan latvialaisten SS-joukkojen komentajana. Sodan päättyessä hän jäi brittien sotavangiksi ja vapauduttuaan vuonna 1946 hän asettui loppuelämäkseen Saksan Oldenburgiin.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rūdolfs Bangerskis syntyi Taurepessa tuolloisella Liivinmaalla 21. heinäkuuta 1878. Hän liittyi Venäjän armeijaan vuonna 1895 ja valmistui jalkaväen kadettikoulusta Pietarissa vuonna 1901. Valmistuttuaan Bangerskis toimi upseerina ottaen osaa Venäjän–Japanin sotaan vuosina 1904–1905. Sodan jälkeen vuonna 1912 hän aloitti opinnot Pietarin yleisesikunta-akatemiassa, mutta jätti opintonsa kesken ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana vuodesta 1916 Bangerskis toimi everstinä 14. ja sittemmin 31. armeijakunnan esikunnissa. Tammikuussa 1917 hänet asetettiin siperialaisen kiväärirykmentin komentoon. Bangerskis päätti palveluksensa maaliskuussa 1918, minkä jälkeen hän liittyi kenraali Aleksandr Koltšakin johtamiin valkokaarteihin Jekaterinburgissa. Valkokaarteissa Bangerskis yleni kenraaliluutnantiksi, komensi divisioonaa ja lokakuusta 1919 lähtien ensin armeijakuntaa ja sitten armeijaa. Joulukuussa 1920 Bangerskis palasi lopulta tällä välin itsenäistyneeseen Latviaan. Latviassa Bangerskis komensi vuodesta 1924 divisioonaa Latvian armeijassa. Joulukuusta 1924 ja joulukuuhun 1925, sekä joulukuusta 1926 tammikuuhun 1928 hän toimi maansa puolustusministerinä. Bangerskis oli saanut vuonna 1925 myös Latvian armeijan kenraalin arvon. Vuonna 1936 hän jäi lopulta eläkkeelle.[1]
Neuvostoliitto miehitti Latvian vuonna 1940. Neuvostoviranomaiset olivat määränneet Bangerskisin karkotettavaksi, mutta hänen onnistui pakoilla pidättäjiään. Natsi-Saksa miehitti Latvian toisessa maailmansodassa hieman myöhemmin. Vuosien 1942 ja 1943 välillä Bangerskis toimi saksalaismyönteisessä Latvian hallinnossa ja huhtikuussa 1943 latvialaisen SS-legioonan Gruppenführer. Saksalaiset alkoivat lopulta vetäytyä etenevien neuvostojoukkojen tieltä ja Bangerskis vetäytyi heidän mukanaan kohti länttä. Hän jäi brittijoukkojen sotavangiksi kesäkuussa 1945. Päästyään vapaaksi joulukuussa 1946 Bangerskis asettui Saksan Oldenburgiin ja kirjoitti muistelmansa Mana mūža atmiņas. Bangerskis kuoli autokolarissa Oldenburgissa 25. huhtikuuta 1958.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 57-58. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
