Rönsysorsimo
Rönsysorsimo | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
Kladi: | Commelinids |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Heinäkasvit Poaceae[2] |
Suku: | Suolasorsimot Puccinellia |
Laji: | phryganodes |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Rönsysorsimo (Puccinellia phryganodes) on monivuotinen rönsyilevä heinäkasvi, jota tavataan laajalti arktisilla alueilla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa laji on erittäin harvinainen, luonnonsuojelulailla rauhoitettu[3] ja uhanalaisuusluokituksessa äärimmäisen uhanalainen.[4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mätästävä rönsysorsimo kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Kasvin pintarönsyt ovat pitkiä, rentoja ja juurehtivia. Rönsyn haara on yhdiskasvuinen rönsyn kanssa lähelle seuraavaa niveltä. Rönsyjen lehdet ovat kapeita ja lyhytlapaisia. Kukinto on sirottavahaarainen, 2–4 cm pitkä röyhy. Röyhyn haarat ovat ohuita ja useimmiten yksitähkyläisiä. Tähkylässä on 2–4 kukkaa. Röyhysorsimon kukinta ajoittuu Suomessa heinä-elokuulle, mutta kasvi kukkii hyvin harvoin.[5][6]
Rönsysorsimo ei tee siemeniä vaan leviää katkeilevien rönsyjen ja niistä irtoilevien sivuversojen avulla. Näitä levittävät jäät, vesivirtaukset ja myös vesilinnut.[6]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rönsysorsimo on levinnyt arktisten merien rannoille Euroopasta Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Suomen lähialueilla sitä tavataan Pohjois-Norjassa sekä Venäjällä Vienanmerellä ja Kuolan niemimaan rannikolla. Suomessa rönsysorsimoa tavataan pienellä alueella pariltakymmeneltä kasvupaikalta Perämeren rannikolla Oulun seudulta. Lajia on tavattu muun muassa Siikajoelta, Lumijoelta, Haukiputaalta, Oulusta ja Oulunsalosta. Laji löydettiin ensimmäisen kerran Suomesta Siikajoelta vuonna 1926.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rönsysorsimo kasvaa alavilla ja kasvillisuudeltaan aukkoisilla merenrantaniityillä, paljailla lietemailla sekä hiekkadyynien välisissä painanteissa. Lajia tavataan myös merenrantavyöhykkeen yläosiin syntyneissä suolamaalaikuilla, joissa useimmat muut kasvit menestyvät huonosti. Suomessa maankohoamisen myötä laji siirtyy uusille kasvupaikoille merenrantavyöhykkeellä. Suomessa rönsysorsimon kasvupaikkoja uhkaavat rantalaiduntamisen loppumista seurannut umpeenkasvu, rantarakentaminen ja Itämeren rehevöitymisestä johtuva rantojen ruovikoituminen. [6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ulvinen, Tauno: Rönsysorsimo. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 223.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kemppainen, E.: Puccinellia phryganodes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Poaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 1.7.2009.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 199. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 589
- ↑ a b c d Ulvinen 1997, s. 223.