Tämä on lupaava artikkeli.

Rönsyleinikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rönsyleinikki
Rönsyleinikki kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Rönsyleinikki kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Laji: repens
Kaksiosainen nimi

Ranunculus repens
L.

Katso myös

  Rönsyleinikki Wikispeciesissä
  Rönsyleinikki Commonsissa

Rönsyleinikki (Ranunculus repens) on Euraasiassa yleinen, keltakukkainen leinikkikasvi. Suomessa laji on hyvin yleinen. Rönsyleinikki tunnetaan myös hankalana rikkakasvina.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen rönsyleinikki kasvaa 15–50 cm pitkäksi. Varsi on rento, kalju tai harvakarvainen ja tavallisesti runsaan rönsyllinen. Rönsyt ovat maanmyötäisiä ja nivelistään juurehtivia. Monimuotoisella lajilla rönsyt voivat kuitenkin joskus puuttua kokonaan. Lehdet ovat tavallisesti pitkäruotisia ja lehden lapa on kolmisorminen. Keskilehdykkä on pitkäruotinen, sivulehdykät ovat lyhempiruotisia. Muodoltaan lehdykät ovat kertaalleen, joskus myös toistamiseen kolmisormisia tai -osaisia. Pikkuliuskat ovat hampaisia. Kukat sijaitsevat yksittäin varren ja haarojen päissä. Kukkaperä on uurteinen, ja kukkapohjus karvainen. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Verhiö on viisilehtinen, siirottava ja karvainen. Mesikuoppaisia terälehtiä on viisi kappaletta. Ne ovat 8–15 mm pitkiä ja väriltään kullankeltaisia. Suomessa rönsyleinikki kukkii kesä-elokuussa. Hedelmistö koostuu noin 3 mm pitkistä pähkylöistä, joissa on noin millimetrin pituinen, sirppimäinen ota. Rönsyleinikki on myrkyllinen kasvilaji.[1][2]

Rönsyleinikki on monimuotoinen ja monirotuinen laji, josta esiintyy monenlaisia kantoja. Luonnonympäristöissä olevat alkuperäiskannat ovat usein suurempikokoisia kuin kulttuuriympäristössä esiintyvät rönsyleinikit. Viljelysmailla esiintyvät kannat voivat olla peräisin hyvinkin kaukaa ja poiketa suuresti muista paikallisista rönsyleinikkikannoista.[3]

Rönsyleinikki on levinnyt koko Eurooppaan Etelä-Kreikkaa ja Venäjän eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Yhtenäinen levinneisyysalue jatkuu Aasian puolelle läpi eteläisen Siperian lähes Tyynelle valtamerelle saakka. Satunnaisemmin lajia kasvaa myös Keski- ja Pohjois-Siperiassa, Iranissa, Turkissa, Keski-Aasiassa ja Kiinassa. Laji on levinnyt myös Pohjois-Afrikkaan Marokosta Tunisiaan. Ihmisen mukana rönsyleinikki on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan, varsinkin mantereen itäosiin. Lisäksi lajia tavataan paikoin myös Keski- ja Etelä-Amerikassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.[2]

Suomessa rönsyleinikkiä kasvaa koko maassa. Se on hyvin yleinen laji aina Keski-Lappia myöten.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rönsyleinikkiä tavataan monenlaisilla kasvupaikoilla varsinkin ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Sitä esiintyy tavallisena ojanvarsissa, pelloilla, puutarhoissa, joutomailla, istutuksissa, pihoilla, kosteilla niityillä, rannoilla, kosteissa lehdoissa, korvissa ja lähteiköissä.[5]

Tuoreille nurmikoille ja viljelysmaille päästessään rönsyleinikki on hankalasti torjuttava kasvi, koska se leviää tehokkaasti rönsyjensä avulla. Kitkemällä lajia on hankala saada pois. Tehokkain torjuntakeino on ruiskutus torjunta-aineella, joka jättää nurmiheinän eloon, mutta tuhoaa rönsyleinikin.[3][6]

Lehmät eivät yleensä koske rönsyleinikkiin sen myrkyllisen maun vuoksi. Heinän sekaan joutuessaan rönsyleinikki kuitenkin aiheuttaa maitoon maku- ja värivirheitä.[6]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 75, 77.
  2. a b Arne Anderberg: Den virtuella floran: Revsmörblomma (myös levinneisyyskartat) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.11.2011. (ruotsiksi)
  3. a b Oulun kasvit 2005, s. 288.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas: Rönsyleinikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.11.2011.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 77.
  6. a b Maatilan Pellervo Viitattu 8.11.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]