Räşit Wahapov
| Räşit Wahapov | |
|---|---|
| Рәшит Ваһапов Рашид Вагапов Rašid Vagapov |
|
 Rashid Vagapov |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Rašit Vagapov (Рашит Вагапов[1]) |
| Syntynyt | 7. toukokuuta 1908 Aktuk, Sergatšin kihlakunta, Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 14. joulukuuta 1962 (54 vuotta) Kazan, Tataarien ASNT, Neuvostoliitto |
Rašid Abdulvagapovitš Vagapov (ven. Рашид Абдулвагапович Вагапов, tat. Рәшит Габделваһап улы Ваһапов, Räşit Ğabdelwahap ulı Wahapov; 7. toukokuuta 1908 Aktuk – 14. joulukuuta 1962 Kazan) oli tataaritaustainen neuvostoliittolainen tenori, palkittu kansantaiteilija, joka edusti ensimmäisenä ammattimaista tataarilaulua. Hänen mukaansa on nimetty muun muassa tataarimusiikin festivaalit sekä katu Tatarstanissa.[2][3][4]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wahapov syntyi Aktukin kylässä, mistä myös suomentataarien esivanhemmat olivat kotoisin[5]. Laulamisen Wahapov aloitti nuorena kotikylässään, kun häntä pyydettiin usein laulamaan muille asukkaille.[3]
Vuonna 1936 Wahapov pääsi Moskovan konservatorioon. Sieltä, hän lopulta valmistui tataarilaisesta oopperastudiosta. Vuonna 1941 Wahapov meni töiden perässä Kazaniin, jossa hänestä tuli tataarien filharmonisen seuran solisti. Hän kiersi sodan aikana ryhmänsä kanssa ympäri silloista Tatarstanin aluetta (ASNT).[3]
Wahapovin ensimmäinen vaimo oli Xälifä Räximova. He tapasivat Wahapovin toimiessa opettajana. He menivät naimisiin vuonna 1927. Heillä oli neljä lasta, joista kaksi kuoli jo nuorena. He erosivat Wahapovin muuttaessa Kazaniin.[3]
Wahapovin toinen vaimo oli Zäytünä Fätxulova. He tapasivat Kazanissa, kun Wahapov etsi tanssijaa yhtyeeseensä. He saivat yhdessä lapset Röstäm ja Zöfär.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://vagapovfond.ru/about_fond
- ↑ İldä nilär bulıp yata? 2008. Азатлык Радиосы. Viitattu 1.12.2021.
- ↑ a b c d e Рашид Вагапов: биография, творчество, карьера, личная жизнь 2019. kakprosto.ru. Viitattu 1.12.2021.
- ↑ Вагапов Рашид Вагапович tatarica.org.
- ↑ Bedretdin, Kadriye: Tugan tel: Kirjoituksia Suomen tataareista. Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0.