Pyrrhonistiset kirjoitukset
| Pyrrhonistiset kirjoitukset | |
|---|---|
| Πυῤῥώνειοι λόγοι | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Ainesidemos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | n. 60–40 eaa. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pyrrhonistiset kirjoitukset (m.kreik. Πυῤῥώνειοι λόγοι, Pyrrhōneioi logoi) oli Ainesidemoksen kirjoittama filosofinen teos, joka käsitteli pyrrhonistista skeptisismiä.[1] Teos ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta osa sen sisällöstä tunnetaan.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyrrhonistiset kirjoitukset oli todennäköisesti kirjoitettu 50- tai 40-luvulla eaa.[3] Fotioksen mukaan Ainesidemos oli omistanut teoksensa roomalaiselle Lucius Aelius Tuberolle, joka oli hänen toverinsa Platonin Akatemiassa. Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, onko kyseessä sama henkilö kuin Ciceron ystävä Lucius Aelius Tubero. Teosta kirjoittaessaan Ainesidemos oli ilmeisesti jo eronnut Akatemiasta.[4][5]
Ainesidemoksen teos ei ole säilynyt nykyaikaan. Siitä on kuitenkin säilynyt yhteenveto Fotioksen teoksessa Bibliotheke eli Myriobiblion (169b17–171a4, Bekkerin painos). Tämä yhteenveto on laajin Ainesidemoksen ajattelun kuvaamisen keskittynyt antiikin ajalle palautuva tekstikohta. Yhteenveto sisältää myös arvostelevia huomioita. Fotioksen kriittisestä suhtautumisesta huolimatta tiivistelmä on suhteellisen objektiivinen ja lainaus sisältänee Ainesidemoksen alkuperäisiä ilmaisuja.[6]
Ainesidemoksen filosofiset argumentit tunnetaan suhteellisen hyvin myös Sekstos Empeirikoksen ja Diogenes Laertioksen kautta. Diogeneella vaikuttaa vielä olleen Ainesidemoksen teos käytettävissään.[4]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyrrhonistiset kirjoitukset käsitti kahdeksan kirjaa.[1] Se oli suunnattu tuon ajan merkittävimpiä dogmaattisia koulukuntia, akateemikkoja eli Platonin Akatemian jäseniä sekä stoalaisia, vastaan, ja halusi osoittaa pyrrhonismin ylivoimaisuuden näihin nähden.[5] Samalla Ainesidemos antoi tietoja Pyrrhonin ajattelusta, sanoen muun muassa, että tämä ei asioiden ristiriitaisuuden mahdollisuuden vuoksi ratkaissut mitään lopullisena kannanottona, mutta seurasi käytännön elämässä ilmenevää.[7] Teos sisälsi myös Ainesidemoksen niin kutsutun kymmenen troopin esityksen, jonka tekstiä myös Sekstos käytti omassa esityksessään troopeista.[8]
Fotioksen mukaan teoksen päämääränä oli osoittaa, ettei meillä ole tiedollemme varmaa perustaa sen enempää havaintojen kuin ajattelun kautta. Muiden koulukuntien jäsenet ovat tietämättömiä yleensäkin, mutta erityisesti luullessaan omaavansa tietoa; samalla he ovat lakkaamattoman piinan kohteina. Pyrrhonin mallin mukaan filosofoivat sen sijaan eivät sitoudu jonkun väitteen suhteen enempää sen myöntävään kuin kieltäväänkään kantaan, ja ovat onnellisia.[2][6]
Ensimmäisessä kirjassa Ainesidemos vertasi Pyrrhonin seuraajien kantaa akateemikkojen ajatteluun. Siinä missä akateemikot ovat dogmaatikkoja, pyrrhonistit ovat aporeetikkoja ja vapaita dogmaattisista oppilauseista. Pyrrhonistit eivät kiinnitä kantaansa minkään suhteen, eivät edes sen väitteen suhteen, ettei mikään kanta ole kiinnitetty. Näin pyrrhonistit ovat myös johdonmukaisia ja välttävät ristiriitaisuudet ajattelussaan.[2]
Toinen, kolmas, neljäs ja viides kirja kritisoivat dogmaattisia koulukuntia, erityisesti stoalaisia, logiikan, luonnonfilosofian ja metafysiikan alueilla. Samalla Ainesidemos pyrki osoittamaan, ettei merkkejä (eli jotain havaittavissa olevaa, josta voisi tehdä johtopäätöksiä asioiden havaitsemattomissa olevan luonteen suhteen) tai kausaliteettia ole olemassa. Kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kirja käsittelivät etiikkaa, kuten eettistä päämäärää (telos); Fotioksen mukaan Ainesidemos olisi katsonut, ettei tällaista päämäärä ole olemassa.[2][6]
Fotios arvosteli Ainesidemosta ristiriitaisuudesta; kaikesta huolimatta hänen ajattelunsa vaikuttaa pitävän sisällään useita dogmaattisia näkemyksiä, kuten juuri väitteitä siitä, ettei joitakin asioita ole olemassa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit IX.116.
- ↑ a b c d e Trowbridge, John: Skepticism and Pluralism. Ways of Living a Life of Awareness as Recommended by the Zhuangzi, s. 55–57. University of Hawaii at Manoa, 2004. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Gill, Christopher & McCabe, Mary Margaret: Form and argument in late Plato, s. 82-83. Oxford University Press, 2000. ISBN 0199241422 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b De Vogel, Cornelia Johanna: Greek Philosophy: A Collection of Texts With Notes and Explanations, s. 218–219. (Nide 3) Brill Archive, 1967. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Bailey, Alan: Sextus Empiricus and Pyrrhonean scepticism, s. 72–73. Oxford University Press, 2002. ISBN 0198238525 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Bett, Richard: ”What Does Pyrrhonism Have to Do with Pyrrho?”. Teoksessa Sihvola, Juha (toim.): Ancient Scepticism and the Sceptical Tradition, s. 11–34. (Acta Philosophica Fennica 66) Helsinki: Societas Philosophica Fennica, 2000.
- ↑ DL IX.106.
- ↑ Thorsrud, Harald: Ancient scepticism, s. 209. (Nide 5 / Ancient philosophies) University of California Press, 2009. ISBN 0520259823 Teoksen verkkoversio.